torstai 12. heinäkuuta 2018

"Tilda on hieno ja sä viet sitä taitavasti!"

Usein monen kurjasti sujuneen treenin tai epäonnisen kilpailun jälkeen sitä jää vain muhimaan siihen kaikkeen surkeuteen, joka on tullut vastaan. Nyt osaan sentään aika hyvin tunnistaa Tildasta, mistä huonosti mennyt treeni tai kisa johtuu. Se kun monesti on paljon omasta mielentilastani kiinni. Tildaan vaikuttavat myös juoksut, näin vanhemmiten aina vain enemmän.

Tässä taannoin kisattiin kettusen kanssa Levekin rally-toko kisoissa pari rataa. Olin aistinut jo pitkään Tildan tekevän juoksuja, mutta niitä ei kuitenkaan näkynyt ja viimeistelytehotreenitkin sujuivat kohtalaisen kivasti. Kisapaikalla ulkokenttien laidalla iski epävarmuus. Tilda kulki visusti nenä maassa ja kiskoi hihnassa pientareiden houkutteleviin tuoksuihin. Sitä omaa parasta pikkukettua ei saisi tähän kisaan mukaan. Jaana Karppisen radan lähdössä Tilda vilkuili ympärilleen ja muutaman ensimmäisen kyltin jälkeen karkasi haukkuen lokin perään. Seuraavaksi houkutus, ajanottajapoika ja jokunen kyltti oli haisteltava huolella. Hylätty ja olo oli tuskainen. Onko mitään järkeä lähteä taistelemaan perään toista kisarataa? Rauhoituttiin molemmat palkintojenjakoa odotellessa. Kunnes arvostelupaperia hakemaan mennessä kilpailuun osallistuva toinen koira pääsi ohjaajan hyppysistä ja hyökkäsi Tildan päälle. Tilda ei saanut fyysisiä tai henkisiä vammoja, minä sain kunnon psyykkisen kolahduksen. Mitä pitäisi tehdä? Teki mieli vain lähteä itkien pois ja hautautua murheeseen. Ei me tänään onnistuta, niin miksi näyttäisin sen kaikille? Tuomari kannusti menemään seuraavalle radalle edes pienen onnistuneen treenin verran. Keräilin itseäni jokusen hetken ja sain taistelutahdon nostettua pintaan. Se on vaan mentävä ja tehtävä kaikkensa! Hannele Pirttimaan radalle lähtö sujuikin paremmin ja puoleenväliin kylttejä Tildakin skarppasi huikean hienosti. Yhden uusimisen jälkeen ketulla ei pysynyt enää pää kasassa ja se haisteli ja kiersi muutamat kyltit loppuradalla. Hylätty tästäkin, mutta olo oli voittajan. Me selvittiin! Juostiin palkalle yhdessä pikkuketun kanssa ja toimitsijajoukko antoi meille aplodit teltastaan.



Myöhemmin kirjoitin kuvan kera kisapäivästä meidän treeniryhmäläisille. Ne ovat niitä, jotka ovat nähneet Tildan molemmat puolet. Se osaa olla valloittava tiimiläinen ja tehdä innokkaasti töitä. Se on taitava ja toimimme yhteen hyvin. Tilda osaa olla myös todella raivostuttava ja perässä vedettävä. Sen nenä vie välillä sitä kuin litran mittaa ja vire on vaikea saada kohdilleen. "Tilda on hieno ja sä viet sitä taitavasti!" "Ootte upea koirakko!" "Osaat olla Tildan tiimissä." "Vedit kakkosradalla todella ihanasti tsempaten, maltilla, reilusti ja koiraa kunnioittaen. Tuomari(e)n puheissa radan jälkeen siuta kehuttiin hirveästi siitä, miten et luovuttanut ja menit asenteella ja koiran ehdoilla maaliin asti." Tsemppiviestit olivat ihanaa luettavaa ja todella muistuttivat siitä, mitä me oikeasti osataan ja mitä me oikeasti yhdessä ollaan. Jostain syystä kisoissa meidän onnistumiset vaan on vähissä. On jännittämistä ja siihen reagointia, on hätäinen pikkukettu ja ihanat houkutukset... Mutta niiden kaikkien epäonnistuneiden kisojen ja treenien jälkeen muistutuksena nämä kaikki positiiviset asiat. Me ollaan hyviä yhdessä.