Tilda pääsi tänään Elina Karhumäen fysioterapiaan, kun muistin käyttämättömän lahjakortin laatikon pohjalla. Oli jo aikakin... Heti ulkona kävellessä Elina huomasi Tildan vasemman takajalan klenkkaavan jotenkin. Sitä seurattiin sisällä lisää ja näin sen itsekin. Jalka vaikuttaa "löysältä" ja kääntyy tassun kohdalta ulospäin Tildan kävellessä. Istuessa tai maahan mennessä Tilda käänsi vaihdellen toista takajalkaansa ulospäin. Pöydällä Elina tutki ja tunnusteli jalkaa, mutta ei löytänyt siitä mitään vikaa. Reisilihakset pikkuketulla olivat tasaisen vahvat molemmissa takajaloissa ja syvät lihakset muualla hyvässä kunnossa. Elina kehaisikin Tildaa lihaksikkaaksi tyttökoiraksi. Sain ohjeeksi pyytää eläinlääkäriä tutkimaan Tildan polvet ja kintereet kun seuraavan kerran lääkärillä käydään. En tiedä pitäisikö polvet kuvauttaakin... Kuitenkaan kettunen ei arista tai onnu jalkaansa, eikä hyppäämisessäkään ole ongelmia. Elina antoi ohjeeksi tasapainotyynyllä tai jakkaralla staattisen pidon treenaamisen. Ei turhaan olla doboiltu!
Tildaa muuten käsiteltäessä löytyi jumi rintarangasta ja pieni kireys vasemmalla niskassa. Rintarangan kohdalla lihakset olivat kuin kumia ja Tilda selvästi aristi käsittelyä aluksi. Agilitykoiran tavallinen jumipaikka, joka rangan kierroissa ja venytyksissä jää helposti venyttämättä. Tähän Elina antoi kotiohjeeksi rullavenytyksen, jossa kyljellään makaavan koiran rintarangan alle laitetaan parin minuutin ajaksi pyyherulla tai vastaava. Samalla lihaskalvoja voi hieroa auki käsillä tai piikkipallolla. Tildan lannerangassa oli jumia myös jonkun verran ja samaa rullavenytystä voisi käyttää siihenkin. Oikean lonkankoukistajan kohdalta Elina löysi trigger-pisteen, joka saatiin onneksi helposti rikottua. Tilda sai myös akupunktiota vastaavaa käsittelyä muutamiin kipupisteisiin.
Hauskaa oli taas katsella Tildaa pöydällä makaamassa. Jokaiseen pieneenkin ääneen oli pakko reagoida haukahtamalla tai murisemalla. Elina nauroi Tildan olevan nimensä veroinen ja terävä herkkis. :) Onneksi käytiin, kun kireyttäkin nyt selvästi oli. Tilda ei rentoutunut ollenkaan niin kuin joskus aikaisemmin ja siitä huomasi kyllä, että tiettyjen kohtien käsittely teki kipeää. Kettunen saatiin kuitenkin parempaan kuntoon! Mietin, että kumma ettei aiemmin tällaisia jumeja ole löytynyt, mutta onhan tässä reilussa puolessa vuodessa paljon tapahtunutkin. Pari viikkoa kolmella tassulla hyppien on saattanut myös olla mukana aiheuttamassa lihaskireyttä... Ehkä. Nyt pikaisesti piikkipallon ja Ikean lastenjakkaran ostoon!
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
torstai 23. lokakuuta 2014
NOU0
Melkein kaksi viikkoa sitten 12.10. käytiin treenaamassa Auran Nuuskujen järjestämissä taippareissa. Koe pidettiin Mjösundissa Kemiönsaaressa. Meiltä matkaa sinne oli kahden ja puolen tunnin verran, mutta koska oltiin päätetty viettää koko perheen yhteinen syksypäivä luonnonhelmassa nauttien niin eipä tuo matka kauheasti puuduttanut. Oikeastaan oli tosi mukavaa ja rentoa. :)
Oltiin onneksi saatu paikka iltapäiväryhmästä, joten lähtö ei ollut kamalan aikainen. Hyvissä ajoin päästiin kuitenkin koepaikalle ilmoittautumaan ja käveltiin siinä lenkkiä Tildan kanssa. Ja sitten käveltiin vähän lisää. Ja vielä vähän lisää... Aamupäivän ryhmän koe oli venynyt, joten mehän sitte odottelimme. Ja koska Tilda tiesi, että hommia oltiin tultu tekemään, niin piippaus ja kiljuminen alkoi samantien, kun jäätiin paikalleen tekemättä mitään. Autoonkaan en viitsinyt sitä laittaa kiljumaan entistä enemmän kierroksia itselleen, kun ei tiennyt millon pitäisi olla valmis alkupuhutteluun. Viimein tuomari Petri Tuominen saapui ja aloitettiin sosiaalisella käyttäytymisellä tuomarin kertoessa kokeen kulusta. Kaikki muut koirat istuivat niin hienosti hiljaa paikallaan ja iloisena tervehtivät tuomaria sen tullessa moikkaamaan... Tilda oli Tilda. Se teputteli edestakaisin ja jaksoi hetken istua välillä sivulla, pieni piippailukin kuului varmasti kauas. Tuomarin kettunen otti vastaan varovaisesti nuuskuttaen ja sitten sivuuttaen kokonaan.
Yhteisen aloituksen jälkeen lähdettiin lähemmäs koepaikkaa. Koirakkoja oli ryhmässä 8, meidän vuoro oli kuudentena. Tilda oli ainoa tolleri, muut osallistujat olivat kultaisia, flättejä ja labbiksia. Käytiin katsomassa kahden ensimmäisen koiran suoritus vesityössä ja hakuruudussa. Käyttölinjaiset labradorinnoutajat tekivät kumpikin upeasti töitä pysyen ihmeellisen rauhallisina. Nauratti ajatus meidän pikkuketusta sähläämässä ja pohtimassa syntyjä syviä varisten luona.
Liian aikaisin lähdettiin autolle. Otin Tildan ja tehtiin joitakin maltti-istumisia variksella ja muutama nouto ja nosto. Ei meinannut lintu kiinnostaa ja sanoinkin jo, ettei Tilda variksia ruudussa taida tuoda. Sitten lähdettiin kävelemään lähemmäs odotuspaikkaa. Ja odotettiin taas liian kauan. Tilda piippasi ja sinkoili hihnassa joka suuntaan, mutta en hermostunut melkein yhtään!
Viimein pitkien odotusten jälkeen oli meidän vuoro. Tilda oli ihmeen hiljaa rannassa. Ensimmäinen lokki heitettiin rannasta viiden metrin päähän veteen. Tilda haki sen rantaviivalle ja jäi tutkimaan. Annoin siitä tuomarille. Toinen heitto tehtiin veneestä laukauksen saattelemana. Laukaus haulikolla tuli vierestä noin seitsemän metrin päästä ja lokki lensi veteen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Tilda oli rauhallinen, kuunteli laukauksen ja lähti käskystä uimaan. Reippaasti se ui suoraviivaisesti lokille ja tarttui siivestä kiinni. Toi taas rantaan niin että nostin linnun vedestä tuomarille.
Seuraavaksi siirryttiin parikymmentä metriä rannasta metsään hakuruutuun. Tilda veti, mutta oli ihan hiljaa. Maasto oli ihanaa sammalmätästä ja havupuita, joten näkyvyys ruudussa oli todella hyvä. Taas ammuttiin laukaus ruudun keskellä ja samasta suunnasta heitettiin varis. Sitten sain luvan lähettää Tildan hakuun. Yritin muistuttaa Tildaa taskussa olevasta possunkorvasta, mutta tuomarin painostavan katseen alla se ei oikein onnistunut. Kettu lähti hakuun hyvin ja meni tarkastamaan variksen. "Äh, täällä onkin vaan tällänen ällö... Voisinkohan hakea jotain muuta..." Kierros varikselta jatkui yleisön joukkoon, varispussille ja eväskorille eikä Tildalla ollut aikomustakaan kuunnella luoksetulokutsuja. Se mietti varmaan kovasti juoksennellessaan, kuinka ratkaisisi tehtävän, niin ettei variksia tarvitsisi metsästä hakea. Sain villikon uudestaan lähtöasemiin ja lähetin uudestaan hakuun. Nyt tuomari kehotti käyttämään ääntä ja tekemään jotain, että varis saadaan pois. Käskin uudestaan "hae", kun Tilda oli variksella ja kehuin paljon. Toipa se sen sitten muutaman metrin päähän huonolla otteella. Viisi varista oli vielä metsässä. Tilda lähti etsimään ja löysikin, mutta ei nostanut. Tuomari meni ruutuun kävelemään, jolloin huikkasin perään, ettei leikkisi linnuilla Tildan kanssa. Kehotettiin kettusta hakemaan löytämiään raatoja, mutta tuomarin ollessa ruudussa ei se minua kuunnellut. Sitten piti kytkeä koira.
1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Hyväksytty.
2. Uimahalu
Lähtee rauhallisesti rannasta, ui suoraviivaisesti reippaalla tyylillä. Hyväksytty.
3. Hakuinto
Erittäin vaihtelevalla tasolla, pääasiallisesti menee juoksemiseksi. Hyväksytty.
4. Noutohalu
Vesialueella hyvä, maalla variksista ei tänään käynnisty, varikset jäävät noutamatta. Hylätty.
5. Nouto-ote
Lokeista pinnallinen, yhdestä variksesta pinnallinen. Hyväksytty.
6. Palauttaminen
Lokit rannalle, yhden variksen ohjaajan eteen. Hyväksytty.
7. Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen, toisella laukauksella pieni ääni. Hyväksytty.
8. Itseluottamus ja aloitekyky
-
9. Yhteistyö
Hyvä. Hyväksytty.
10. Yleisvaikutelma
Pirteän oloinen koira, suoriutuu vesitehtävistä. Tänään haku ei käynnisty ja varikset jää noutamatta. Hylätty.
Tuloksena ensimmäisistä taippareista NOU0. Muutama helpotuksen kyynel vierähti poskelle, kun käveltiin koepaikalta takaisin autolle. Mutta pettymyksestä ei ollut tietoakaan. Tilda teki niin kuin sen saattoi olettaa tekevän koetilanteessa. Monen tunnin pitkä odottelu ei ole koskaan ollut meidän vahvuutena ja nytkään en osannut käyttää aikaa oikein Tildan kannalta. Motivointikeinotkin kokeessa olivat hakusessa, koska tunsin tuomarin silmät selässäni koko ajan enkä uskaltanut törkeästi hetsata Tildaa hakuun. En ollut aiemmin koskaan ollut taippareissa, joten tilanne oli minullekin aivan uusi. Täysin tuntemattomaan tilanteeseen ei voi suunnitella rutiineja ja se vie meidät pois parhaasta mahdollisesta suorituksesta. Nyt on kuitenkin kokeessa kerran käyty ja treenejä voi suunnitella sen pohjalta. Tuomari sanoi meidän kokeen lopuksi ohjeeksi, että treenatkaa variksilla ja tehkää siitä hauskaa. Täytyy ottaa mielikuvitus possunkorvien lisäksi käyttöön ja keksiä hauskoja ylläreitä Tildalle. Hyvä mieli on kuitenkin siitä, että saatiin syksy päätökseen noutotreenien osalta näinkin hyvin. Kettunen on tehnyt loistavia treenejä varisten ja pupun kanssa ja ollaan nähty yhdet taipparit. Vaikkei nyt onnistuttu, niin usko on kasvanut hurjasti! Eikä enää edes tunnu sitä valtavaa taippareiden läpäisy taakkaa harteilla... :)
Oltiin onneksi saatu paikka iltapäiväryhmästä, joten lähtö ei ollut kamalan aikainen. Hyvissä ajoin päästiin kuitenkin koepaikalle ilmoittautumaan ja käveltiin siinä lenkkiä Tildan kanssa. Ja sitten käveltiin vähän lisää. Ja vielä vähän lisää... Aamupäivän ryhmän koe oli venynyt, joten mehän sitte odottelimme. Ja koska Tilda tiesi, että hommia oltiin tultu tekemään, niin piippaus ja kiljuminen alkoi samantien, kun jäätiin paikalleen tekemättä mitään. Autoonkaan en viitsinyt sitä laittaa kiljumaan entistä enemmän kierroksia itselleen, kun ei tiennyt millon pitäisi olla valmis alkupuhutteluun. Viimein tuomari Petri Tuominen saapui ja aloitettiin sosiaalisella käyttäytymisellä tuomarin kertoessa kokeen kulusta. Kaikki muut koirat istuivat niin hienosti hiljaa paikallaan ja iloisena tervehtivät tuomaria sen tullessa moikkaamaan... Tilda oli Tilda. Se teputteli edestakaisin ja jaksoi hetken istua välillä sivulla, pieni piippailukin kuului varmasti kauas. Tuomarin kettunen otti vastaan varovaisesti nuuskuttaen ja sitten sivuuttaen kokonaan.
Yhteisen aloituksen jälkeen lähdettiin lähemmäs koepaikkaa. Koirakkoja oli ryhmässä 8, meidän vuoro oli kuudentena. Tilda oli ainoa tolleri, muut osallistujat olivat kultaisia, flättejä ja labbiksia. Käytiin katsomassa kahden ensimmäisen koiran suoritus vesityössä ja hakuruudussa. Käyttölinjaiset labradorinnoutajat tekivät kumpikin upeasti töitä pysyen ihmeellisen rauhallisina. Nauratti ajatus meidän pikkuketusta sähläämässä ja pohtimassa syntyjä syviä varisten luona.
Liian aikaisin lähdettiin autolle. Otin Tildan ja tehtiin joitakin maltti-istumisia variksella ja muutama nouto ja nosto. Ei meinannut lintu kiinnostaa ja sanoinkin jo, ettei Tilda variksia ruudussa taida tuoda. Sitten lähdettiin kävelemään lähemmäs odotuspaikkaa. Ja odotettiin taas liian kauan. Tilda piippasi ja sinkoili hihnassa joka suuntaan, mutta en hermostunut melkein yhtään!
Viimein pitkien odotusten jälkeen oli meidän vuoro. Tilda oli ihmeen hiljaa rannassa. Ensimmäinen lokki heitettiin rannasta viiden metrin päähän veteen. Tilda haki sen rantaviivalle ja jäi tutkimaan. Annoin siitä tuomarille. Toinen heitto tehtiin veneestä laukauksen saattelemana. Laukaus haulikolla tuli vierestä noin seitsemän metrin päästä ja lokki lensi veteen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Tilda oli rauhallinen, kuunteli laukauksen ja lähti käskystä uimaan. Reippaasti se ui suoraviivaisesti lokille ja tarttui siivestä kiinni. Toi taas rantaan niin että nostin linnun vedestä tuomarille.
Seuraavaksi siirryttiin parikymmentä metriä rannasta metsään hakuruutuun. Tilda veti, mutta oli ihan hiljaa. Maasto oli ihanaa sammalmätästä ja havupuita, joten näkyvyys ruudussa oli todella hyvä. Taas ammuttiin laukaus ruudun keskellä ja samasta suunnasta heitettiin varis. Sitten sain luvan lähettää Tildan hakuun. Yritin muistuttaa Tildaa taskussa olevasta possunkorvasta, mutta tuomarin painostavan katseen alla se ei oikein onnistunut. Kettu lähti hakuun hyvin ja meni tarkastamaan variksen. "Äh, täällä onkin vaan tällänen ällö... Voisinkohan hakea jotain muuta..." Kierros varikselta jatkui yleisön joukkoon, varispussille ja eväskorille eikä Tildalla ollut aikomustakaan kuunnella luoksetulokutsuja. Se mietti varmaan kovasti juoksennellessaan, kuinka ratkaisisi tehtävän, niin ettei variksia tarvitsisi metsästä hakea. Sain villikon uudestaan lähtöasemiin ja lähetin uudestaan hakuun. Nyt tuomari kehotti käyttämään ääntä ja tekemään jotain, että varis saadaan pois. Käskin uudestaan "hae", kun Tilda oli variksella ja kehuin paljon. Toipa se sen sitten muutaman metrin päähän huonolla otteella. Viisi varista oli vielä metsässä. Tilda lähti etsimään ja löysikin, mutta ei nostanut. Tuomari meni ruutuun kävelemään, jolloin huikkasin perään, ettei leikkisi linnuilla Tildan kanssa. Kehotettiin kettusta hakemaan löytämiään raatoja, mutta tuomarin ollessa ruudussa ei se minua kuunnellut. Sitten piti kytkeä koira.
1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Hyväksytty.
2. Uimahalu
Lähtee rauhallisesti rannasta, ui suoraviivaisesti reippaalla tyylillä. Hyväksytty.
3. Hakuinto
Erittäin vaihtelevalla tasolla, pääasiallisesti menee juoksemiseksi. Hyväksytty.
4. Noutohalu
Vesialueella hyvä, maalla variksista ei tänään käynnisty, varikset jäävät noutamatta. Hylätty.
5. Nouto-ote
Lokeista pinnallinen, yhdestä variksesta pinnallinen. Hyväksytty.
6. Palauttaminen
Lokit rannalle, yhden variksen ohjaajan eteen. Hyväksytty.
7. Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen, toisella laukauksella pieni ääni. Hyväksytty.
8. Itseluottamus ja aloitekyky
-
9. Yhteistyö
Hyvä. Hyväksytty.
10. Yleisvaikutelma
Pirteän oloinen koira, suoriutuu vesitehtävistä. Tänään haku ei käynnisty ja varikset jää noutamatta. Hylätty.
Tuloksena ensimmäisistä taippareista NOU0. Muutama helpotuksen kyynel vierähti poskelle, kun käveltiin koepaikalta takaisin autolle. Mutta pettymyksestä ei ollut tietoakaan. Tilda teki niin kuin sen saattoi olettaa tekevän koetilanteessa. Monen tunnin pitkä odottelu ei ole koskaan ollut meidän vahvuutena ja nytkään en osannut käyttää aikaa oikein Tildan kannalta. Motivointikeinotkin kokeessa olivat hakusessa, koska tunsin tuomarin silmät selässäni koko ajan enkä uskaltanut törkeästi hetsata Tildaa hakuun. En ollut aiemmin koskaan ollut taippareissa, joten tilanne oli minullekin aivan uusi. Täysin tuntemattomaan tilanteeseen ei voi suunnitella rutiineja ja se vie meidät pois parhaasta mahdollisesta suorituksesta. Nyt on kuitenkin kokeessa kerran käyty ja treenejä voi suunnitella sen pohjalta. Tuomari sanoi meidän kokeen lopuksi ohjeeksi, että treenatkaa variksilla ja tehkää siitä hauskaa. Täytyy ottaa mielikuvitus possunkorvien lisäksi käyttöön ja keksiä hauskoja ylläreitä Tildalle. Hyvä mieli on kuitenkin siitä, että saatiin syksy päätökseen noutotreenien osalta näinkin hyvin. Kettunen on tehnyt loistavia treenejä varisten ja pupun kanssa ja ollaan nähty yhdet taipparit. Vaikkei nyt onnistuttu, niin usko on kasvanut hurjasti! Eikä enää edes tunnu sitä valtavaa taippareiden läpäisy taakkaa harteilla... :)
maanantai 13. lokakuuta 2014
Kolmosluokkalainen!
Viimein se viimeinen nopea nolla napsahti meidän kohdalle ja saatiin menolippu kolmosluokkaan! Lauantaina oli siis 1-2 -luokkien agikisat Tamskin tallilla. Tuttu paikka, rutiinit ja rento fiilis - siinä ne taikasanat. :)
Kakkosluokkalaisia tuomaroi Anne Savioja. Rata oli helpohko vauhtirata tupla keinulla ja tupla aalla. Oma tunnelma oli rento ja rataan tutustuessa entistäkin varmempi. Sitähän se oli sitten, vauhtia ja varmaa hauskanpitoa. Pikkukettu oli liekeissä! Valssitkin onnistuivat eikä Tilda kaarrattanut mutkia pitkiksi. Ainoastaan aan kontakteihin en ollut tyytyväinen, mutta koska ketulla oli vauhti, fiilis ja keskittyminen kohdillaan annoin anteeksi ja juostiin rata loppuun.
Nyt voidaankin sitten keskittyä taas niihin kontakteihin - ja vireeseen. Kakkosluokkalaisen taakka on heitetty harteilta ja päästään puhtaalta pöydältä aloittamaan talvikausi. Kontakteihin on otettava tiukka linja ja niitä käydäänkin nyt omatoimisesti treenailemassa. Toisaalta pysäytyskontakteihin pitäisi nyt panostaa, kun niitä on tähänkin asti treenattu ja vaatia kisoissakin Tildalta pysäytykset. Toisaalta, jos esim. lauantain radalla olisin Tildan saanut pysäytettyä, niin aika olisi ollut huonompi... Nopeuslajista on kuitenkin myös kyse. Juoksukontaktit houkuttelisivat, mutta sekään ei aina ole radalla loistava ratkaisu. Pitäisi osata molemmat kontaktivaihtoehdot käskystä. Jäädään tätä miettimään ja kysytään joltain viisaammalta.
Vireen kanssa ei ole kisoissa ollut enää ongelmia, kun rutiineista on saatu pidettyä kiinni. Viikko sitten Jyväskylässä startattiin 2-luokan kisaajista ihan ensimmäisinä, kun medit vaihteeksi aloittivat eikä se vaan sopinut meille ollenkaan. Rutiinit rikkoutuivat, kun Jonna haki Tildan autosta ja toi halliin, jossa ehdin parit lämppäliikkeet pikaisesti tehdä Tildan kanssa. Tuoksena oli ihan ulapalla oleva pikkukettu ja häsläävä ohjaaja. Tämän viikon tehoryhmän treeneissä sitten Tilda esitteli superketusta laamaksi -combon. Ehkä viiden minuutin treenin ja muutaman toiston jälkeen vire taas laski kuin lehmän häntä. Onpa ärsyttävää, kun oman ohjaustreenin ja osaamattomuuteen turhautumisen myötä Tilda ottaa itseensä ja kaikki into katoaa. Hanna-koutsin kanssa hetki pohdittiin Tildan vireen laskemista. Toisaalta oli hyvä, että vire-asia taas näin näyttäytyi tutun kouluttajan ollessa paikalla. Jospa siihen saisi uutta tarttumapintaa. Selitin Vappu Alatalon motivointikoulutuksesta, jossa Vappu tulkitsi Tildan suoralta kädeltä ilmapuntariksi, joka on super herkkä minun mielentiloilleni. Siinä enemmän miettiessäni tajusin jättäneeni palkkaamatta Tildaa välillä, kun itse mokailin. Tämä ja oma turhautumisen tunne taisivat laskea kettusen vireen niin ettei se yhtäkkiä enää jaksanut agilitya enää ollenkaan. Hurjaa kuinka niin agilitya rakastava, sen vuoksi kiljuva ja kieppuva ferrari voi hetkessä luopua kaikesta minun takiani.
Välillä todella hankalaa ja välillä ihanan helppoa kaikki. Toisaalta Tilda opettaa mielettömän paljon ollessaan juuri tuollainen kuin on. Se ei päästä helpolla ja sen kanssa joutuu pohtimaan monia asioita moneen kertaan. Mutta onnen tunne, kun yhdessä onnistutaan, on sanoinkuvailematon <3
Nyt voidaankin sitten keskittyä taas niihin kontakteihin - ja vireeseen. Kakkosluokkalaisen taakka on heitetty harteilta ja päästään puhtaalta pöydältä aloittamaan talvikausi. Kontakteihin on otettava tiukka linja ja niitä käydäänkin nyt omatoimisesti treenailemassa. Toisaalta pysäytyskontakteihin pitäisi nyt panostaa, kun niitä on tähänkin asti treenattu ja vaatia kisoissakin Tildalta pysäytykset. Toisaalta, jos esim. lauantain radalla olisin Tildan saanut pysäytettyä, niin aika olisi ollut huonompi... Nopeuslajista on kuitenkin myös kyse. Juoksukontaktit houkuttelisivat, mutta sekään ei aina ole radalla loistava ratkaisu. Pitäisi osata molemmat kontaktivaihtoehdot käskystä. Jäädään tätä miettimään ja kysytään joltain viisaammalta.
Vireen kanssa ei ole kisoissa ollut enää ongelmia, kun rutiineista on saatu pidettyä kiinni. Viikko sitten Jyväskylässä startattiin 2-luokan kisaajista ihan ensimmäisinä, kun medit vaihteeksi aloittivat eikä se vaan sopinut meille ollenkaan. Rutiinit rikkoutuivat, kun Jonna haki Tildan autosta ja toi halliin, jossa ehdin parit lämppäliikkeet pikaisesti tehdä Tildan kanssa. Tuoksena oli ihan ulapalla oleva pikkukettu ja häsläävä ohjaaja. Tämän viikon tehoryhmän treeneissä sitten Tilda esitteli superketusta laamaksi -combon. Ehkä viiden minuutin treenin ja muutaman toiston jälkeen vire taas laski kuin lehmän häntä. Onpa ärsyttävää, kun oman ohjaustreenin ja osaamattomuuteen turhautumisen myötä Tilda ottaa itseensä ja kaikki into katoaa. Hanna-koutsin kanssa hetki pohdittiin Tildan vireen laskemista. Toisaalta oli hyvä, että vire-asia taas näin näyttäytyi tutun kouluttajan ollessa paikalla. Jospa siihen saisi uutta tarttumapintaa. Selitin Vappu Alatalon motivointikoulutuksesta, jossa Vappu tulkitsi Tildan suoralta kädeltä ilmapuntariksi, joka on super herkkä minun mielentiloilleni. Siinä enemmän miettiessäni tajusin jättäneeni palkkaamatta Tildaa välillä, kun itse mokailin. Tämä ja oma turhautumisen tunne taisivat laskea kettusen vireen niin ettei se yhtäkkiä enää jaksanut agilitya enää ollenkaan. Hurjaa kuinka niin agilitya rakastava, sen vuoksi kiljuva ja kieppuva ferrari voi hetkessä luopua kaikesta minun takiani.
Välillä todella hankalaa ja välillä ihanan helppoa kaikki. Toisaalta Tilda opettaa mielettömän paljon ollessaan juuri tuollainen kuin on. Se ei päästä helpolla ja sen kanssa joutuu pohtimaan monia asioita moneen kertaan. Mutta onnen tunne, kun yhdessä onnistutaan, on sanoinkuvailematon <3
 |
| Jonna kuvasi 21.9.2014 |
lauantai 11. lokakuuta 2014
Allergiatestitulokset saapuivat
Maanantaina oli postiluukusta tipahtanut Tildan allergiatestitulokset. Olin jo unohtanut testitulosten odottamisen eikä atopiakaan meillä ole näyttäytynyt kuin muutamilla rapsutuksilla silloin tällöin. Kortisonisuihketta en ole Tildalle laittanut sen dopingvaroajan ja kisojen vuoksi, mutta ei sillä kovasti tarvettakaan ole ollut. Viimeksi lääkäristä saatu shampoo ja hoitoainekin on jäänyt hyllyyn... Täytyy ryhdistäytyä. Vaikkakin testitulokset olivat kyllä positiivinen yllätys.
Heinäratamo: Neg. 0
Jauhosavikka: Neg. 11
Koiranheinä: Neg. 61
Koivu: Neg. 7
Leppä: Neg. 0
Niittynurmikka: Neg. 45
Nokkonen: Neg. 43
Pujo: Neg. 58
Raiheinä: Neg. 30
Suolaheinä: Neg. 44
Tammi: Neg. 21
Timotei: Neg. 44
Acarus siro (varastopunkki): Posit. 230
Alternaria (home): Neg. 8
Aspergillus (home): Neg. 10
D. farinae (pölypunkki): Neg. 94
D. pteronyssinus (pölypunkki): Neg. 63
Kirpun sylki: Neg. 0
Kissan hilse: Neg. 92
Lepidoglyphus (varastopunkki): Neg. 57
Malassezia (Malassezia-hiiva): Neg. 8
Penicillium (home): Neg. 24
Torakka: Neg. 21
Tyrophagus (varastopunkki): Posit. 2880
Viitearvo kaikissa 150.
Eli varastopunkit voimakkaasti koholla, erityisesti Tyrophagus. Muuten negatiivisia kaikki. Eläinlääkärin kirjeen mukaan pölypunkit myös kohonneet vähän sekä kissan hilse. Siedätyshoitoon otettaisiin mukaan positiiviset varastopunkit ja mahdollisesti pölypunkit, koska näillä ilmenee ristireaktioita. Kissa voitaisiin tarvittaessa ottaa mukaan myös.
Tulokset olivat iloinen yllätys. Oikeastaan Tilda on siis allerginen vain varastopunkille. Sitä olin epäillytkin joskus ja oireiden ilmaantuminenkin Tildalla sopii varastopunkkiin. Kun barffi aloitettiin eliminointidietillä, Tilda sai pelkkää raakaa ja treeninameina keitettyä ja pakastettua broilerin sydäntä. Pikkuhiljaa kutinoiden pysyessä poissa saatoin antaa herkkuina hedelmiä ja vihanneksia ja treeneissä juustoa. Myöhemmin mukaan tulivat pakastekuivatut namit ja muut pelkkää lihaa sisältävät herkut sekä kuivatut possun ja peuran korvat. Jossain tässä kohtaa alkoivat kutinat. Tassujen nuoleminen ja pahasti tulehtunut tassu ilmaantuivat kesällä, kun lapin reissulla Tilda oli syönyt ruoaksi Ziwipeak-kuivalihaa. Herkistyminen varastopunkille tapahtui siis uudestaan ja siitä mutkien kautta seurauksena atopia-diagnoosi.
Siedätyshoitoa en aio Tildalla vielä aloittaa. Katsotaan onko se tarpeellinen tulevaisuudessa, mutta nyt mennään paikallisilla hoidoilla ja varastopunkin minimoimisella eteenpäin. Kaikki kaupan herkut pois ja ruoka ainoastaan raakana pakasteena, treeninamit pakastimesta tai jääkaapista. Ei mitään kuivaa syötävää, missä varastopunkki viihtyy. Punkkien varalta siivoustahti olisi myös pysyttävä reippaana ja petivaatteita, mattoja ja Tildan petiä ja alustoja pestävä ja tuuletettava usein. Toivottavasti rapsuttelu taas loppuisi näillä ja tassut voisivat hyvin. Jos aamulenkin voi kävellä ilman pysähtymistä keskelle tietä rapsuttamaan, niin me ollaan kaikki tyytyväisiä.
Heinäratamo: Neg. 0
Jauhosavikka: Neg. 11
Koiranheinä: Neg. 61
Koivu: Neg. 7
Leppä: Neg. 0
Niittynurmikka: Neg. 45
Nokkonen: Neg. 43
Pujo: Neg. 58
Raiheinä: Neg. 30
Suolaheinä: Neg. 44
Tammi: Neg. 21
Timotei: Neg. 44
Acarus siro (varastopunkki): Posit. 230
Alternaria (home): Neg. 8
Aspergillus (home): Neg. 10
D. farinae (pölypunkki): Neg. 94
D. pteronyssinus (pölypunkki): Neg. 63
Kirpun sylki: Neg. 0
Kissan hilse: Neg. 92
Lepidoglyphus (varastopunkki): Neg. 57
Malassezia (Malassezia-hiiva): Neg. 8
Penicillium (home): Neg. 24
Torakka: Neg. 21
Tyrophagus (varastopunkki): Posit. 2880
Viitearvo kaikissa 150.
Eli varastopunkit voimakkaasti koholla, erityisesti Tyrophagus. Muuten negatiivisia kaikki. Eläinlääkärin kirjeen mukaan pölypunkit myös kohonneet vähän sekä kissan hilse. Siedätyshoitoon otettaisiin mukaan positiiviset varastopunkit ja mahdollisesti pölypunkit, koska näillä ilmenee ristireaktioita. Kissa voitaisiin tarvittaessa ottaa mukaan myös.
Tulokset olivat iloinen yllätys. Oikeastaan Tilda on siis allerginen vain varastopunkille. Sitä olin epäillytkin joskus ja oireiden ilmaantuminenkin Tildalla sopii varastopunkkiin. Kun barffi aloitettiin eliminointidietillä, Tilda sai pelkkää raakaa ja treeninameina keitettyä ja pakastettua broilerin sydäntä. Pikkuhiljaa kutinoiden pysyessä poissa saatoin antaa herkkuina hedelmiä ja vihanneksia ja treeneissä juustoa. Myöhemmin mukaan tulivat pakastekuivatut namit ja muut pelkkää lihaa sisältävät herkut sekä kuivatut possun ja peuran korvat. Jossain tässä kohtaa alkoivat kutinat. Tassujen nuoleminen ja pahasti tulehtunut tassu ilmaantuivat kesällä, kun lapin reissulla Tilda oli syönyt ruoaksi Ziwipeak-kuivalihaa. Herkistyminen varastopunkille tapahtui siis uudestaan ja siitä mutkien kautta seurauksena atopia-diagnoosi.
Siedätyshoitoa en aio Tildalla vielä aloittaa. Katsotaan onko se tarpeellinen tulevaisuudessa, mutta nyt mennään paikallisilla hoidoilla ja varastopunkin minimoimisella eteenpäin. Kaikki kaupan herkut pois ja ruoka ainoastaan raakana pakasteena, treeninamit pakastimesta tai jääkaapista. Ei mitään kuivaa syötävää, missä varastopunkki viihtyy. Punkkien varalta siivoustahti olisi myös pysyttävä reippaana ja petivaatteita, mattoja ja Tildan petiä ja alustoja pestävä ja tuuletettava usein. Toivottavasti rapsuttelu taas loppuisi näillä ja tassut voisivat hyvin. Jos aamulenkin voi kävellä ilman pysähtymistä keskelle tietä rapsuttamaan, niin me ollaan kaikki tyytyväisiä.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Taipparitreenikuulumisia
Kuuluu hyvää! :) Joitakin viikkoja sitten olin jo myymässä maitani, kun tuntui ettei mistään tule mitään. Nuuskujen nouto- ja yhteistyökurssilla Tilda kiljui pari tuntia pupua ja dameja eikä sen jälkeen saanut edes leikittämällä varista otettua suuhun. Yhteistreenit Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa eivät sujuneet sen paremmin. Tulin tulokseen, että meillä on vireongelmaa riistankin kanssa. Tilda kuumenee riistasta älyttömästi, eikä sen vuoksi pysty tekemään töitä niin hyvin kuin osaisi. Sama tilanne ehkä kuin agilityn suhteen: Tilda ylivirittää itsensä ja kun sopivaa väylää vireen laskemiseen ei ole, tehtävän tekeminen ei ota onnistuakseen. Oma mielentilani vaikuttaa lisäksi hurjasti. Rauhallisena täytyy pysyä Tildan kiljumisesta ja vauhkoamisesta huolimatta.
Nyt viimeisen kahden viikon aikana on kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä viikottaiset treenit riistan ja damien kanssa ovat saaneet pikkuketussa jotakin aikaan, vaikka suurin osa treenistä on kulunut kiljuen ja kiskoen milloin mihinkin suuntaan. Ollaan tehty myös malttitreenejä, jolloin on pitänyt vaan istua ja katsoa, kun dami tai varis lentää lähellä, eikä kukaan koira ole päässyt noutamaan niitä. Varmasti myös treenipaikan vaihdokset lähes viikoittain ovat tehneet hyvää. Tilda on Nuuskujen treeneissä ollut se suurin kiljukaula (vaikka vesitöissä kiljui kyllä jokainen tolleri), mutta toisaalta näyttänyt osaamistaankin perustottelevaisuuden ja noutojen osalta. Se osaa hienosti, kun vaan pystyy tekemään!
Pari viikkoa sitten Nuuskujen kurssilla Tilda vähän kantoi pupua, teki pari hienoa perusnoutoa variksella ja haki vedestä lokin kaksi kertaa. Viime viikolla treenattiin Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa ja Tilda haki ruudun perältä kolme tai neljä varista. Yhden kohdalla Tilda mietti ja lähti jo pois vaakun luota. Palasi kuitenkin itsenäisesti takaisin ja toi linnun minulle. Jee!! Tommi veti kettuselle pupulla 10-15 metrin jäljenkin ja kas kummaa parilla kehoituksella pyörien ja pupuun kompuroiden Tilda toi pupunkin. Seuraavana päivänä Nuuskujen treeneissä Tilda piti taukoa vaakuista noutaen vain dameja ja tehden malttitreeniä. Pupulla tehtiin noin 20 metrin jälki ilman, että Tilda tiesi mitä tapahtui. Nyt se kantoi jättipupua jo paljon paremmalla otteella ja reippaasti kerran pupun laskien ja otetta korjaten kiikutti riistan eteeni. Vähän olin ylpeä! :) Tänään oli sitten viimeinen kerta nouto- ja yhteistyö kurssia. Tildalle tehtiin suoraan variksilla ruutu, jossa riistat olivat takana ainakin 50 metrin päässä. Yksi varis heitettiin keskelle eteen. Virittelynä tein muutaman malttiheiton variksella, noudon ja muutaman noston. Muuten käveltiin vaan hetki aina kun kiljuminen alkoi. Possunkorvapala taskussa ja Tildan mielessä mentiin lähetyspaikalle. Ensin Tilda haki omat, sitten meni kauas ja mietti variksen luona. Jätti linnun ja teki kierroksen metsässä ja palasi saman variksen luo, otti suuhun ja palautti suoraan. Palkkasin nameilla ja kehuilla. Viimeisestä variksesta Tilda ei meinannut saada vainua. Lopulta sekin löytyi, mutta vaakun tarkastettuaan kettunen tuli luokse. Uudelleen lähetyksellä nappasi ja toi. Supersuperpalkka kehuilla ja siankorvalla! Melkein heti perään Tilda pääsi jäljestämään 20-30 metrisen jäljen ja samanlailla itsevarmasti sain pupun jalkojeni juureen. Ja pikkuketulle peurankorvaa!
Lyhyessä ajassa on tapahtunut siis ihmeitä. :) Nuuskujen kurssia vetänyt Riikka oli ihanan kannustava ja antoi hyviä vinkkejä sekä henkistä tukea. Me jatketaan ohjelmistossa malttitreeniä ja kierrosten laskemista kävellen ja jotain pientä tokoillen. Palkan täytyy olla näissä puuhissa Tildalle parasta ja kehujen ylitsevuotavia. Minun täytyy osata rauhoittua ja olla rento, vaikka pikkukettu heittäisi kiljuen volttia. Hermostuminen tai jännittäminen ei johda tässä tapauksessa mihinkään. Riikka kehui Tildan perusnoutoa hienoksi ja varmaksi. Siltä saa damien kanssa jo vaatia kunnollista käteen palautusta, koska se osaa ja tietää. Variksia Tilda etsii ruudusta hyvin ja nenä auki koko ajan. Se jää helposti miettimään vieraan variksen kohdalla, mutta on nyt jo kuitenkin pariin kertaan tehnyt itsenäisesti ratkaisun palata hakemaan jättämänsä variksen. Ja kun se kantaa, se kantaa varista pääsääntöisesti hyvällä otteella. Pupun kantamisessakaan ei ole enää pulmaa ollut. Täytyy vaan pitää huolta, että palkka pupun tuomisesta on parempi kuin pupu itse...
Tilda osaa kaiken taippareissa vaadittavan, kun vaan vire, fiilis ja ohjaajan tunnetila osuu nappiin. On tuo pikkukettu nyt näyttänyt niin valtavan paljon itsestään... Haasteita on ollut hurjasti matkan varrella ja on edelleen, mutta viimein tuntuu siltä, että ne on tehty voitettaviksi ja Tildasta - sekä meistä yhdessä - on oikeasti johonkin!
Nyt viimeisen kahden viikon aikana on kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä viikottaiset treenit riistan ja damien kanssa ovat saaneet pikkuketussa jotakin aikaan, vaikka suurin osa treenistä on kulunut kiljuen ja kiskoen milloin mihinkin suuntaan. Ollaan tehty myös malttitreenejä, jolloin on pitänyt vaan istua ja katsoa, kun dami tai varis lentää lähellä, eikä kukaan koira ole päässyt noutamaan niitä. Varmasti myös treenipaikan vaihdokset lähes viikoittain ovat tehneet hyvää. Tilda on Nuuskujen treeneissä ollut se suurin kiljukaula (vaikka vesitöissä kiljui kyllä jokainen tolleri), mutta toisaalta näyttänyt osaamistaankin perustottelevaisuuden ja noutojen osalta. Se osaa hienosti, kun vaan pystyy tekemään!
Pari viikkoa sitten Nuuskujen kurssilla Tilda vähän kantoi pupua, teki pari hienoa perusnoutoa variksella ja haki vedestä lokin kaksi kertaa. Viime viikolla treenattiin Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa ja Tilda haki ruudun perältä kolme tai neljä varista. Yhden kohdalla Tilda mietti ja lähti jo pois vaakun luota. Palasi kuitenkin itsenäisesti takaisin ja toi linnun minulle. Jee!! Tommi veti kettuselle pupulla 10-15 metrin jäljenkin ja kas kummaa parilla kehoituksella pyörien ja pupuun kompuroiden Tilda toi pupunkin. Seuraavana päivänä Nuuskujen treeneissä Tilda piti taukoa vaakuista noutaen vain dameja ja tehden malttitreeniä. Pupulla tehtiin noin 20 metrin jälki ilman, että Tilda tiesi mitä tapahtui. Nyt se kantoi jättipupua jo paljon paremmalla otteella ja reippaasti kerran pupun laskien ja otetta korjaten kiikutti riistan eteeni. Vähän olin ylpeä! :) Tänään oli sitten viimeinen kerta nouto- ja yhteistyö kurssia. Tildalle tehtiin suoraan variksilla ruutu, jossa riistat olivat takana ainakin 50 metrin päässä. Yksi varis heitettiin keskelle eteen. Virittelynä tein muutaman malttiheiton variksella, noudon ja muutaman noston. Muuten käveltiin vaan hetki aina kun kiljuminen alkoi. Possunkorvapala taskussa ja Tildan mielessä mentiin lähetyspaikalle. Ensin Tilda haki omat, sitten meni kauas ja mietti variksen luona. Jätti linnun ja teki kierroksen metsässä ja palasi saman variksen luo, otti suuhun ja palautti suoraan. Palkkasin nameilla ja kehuilla. Viimeisestä variksesta Tilda ei meinannut saada vainua. Lopulta sekin löytyi, mutta vaakun tarkastettuaan kettunen tuli luokse. Uudelleen lähetyksellä nappasi ja toi. Supersuperpalkka kehuilla ja siankorvalla! Melkein heti perään Tilda pääsi jäljestämään 20-30 metrisen jäljen ja samanlailla itsevarmasti sain pupun jalkojeni juureen. Ja pikkuketulle peurankorvaa!
Lyhyessä ajassa on tapahtunut siis ihmeitä. :) Nuuskujen kurssia vetänyt Riikka oli ihanan kannustava ja antoi hyviä vinkkejä sekä henkistä tukea. Me jatketaan ohjelmistossa malttitreeniä ja kierrosten laskemista kävellen ja jotain pientä tokoillen. Palkan täytyy olla näissä puuhissa Tildalle parasta ja kehujen ylitsevuotavia. Minun täytyy osata rauhoittua ja olla rento, vaikka pikkukettu heittäisi kiljuen volttia. Hermostuminen tai jännittäminen ei johda tässä tapauksessa mihinkään. Riikka kehui Tildan perusnoutoa hienoksi ja varmaksi. Siltä saa damien kanssa jo vaatia kunnollista käteen palautusta, koska se osaa ja tietää. Variksia Tilda etsii ruudusta hyvin ja nenä auki koko ajan. Se jää helposti miettimään vieraan variksen kohdalla, mutta on nyt jo kuitenkin pariin kertaan tehnyt itsenäisesti ratkaisun palata hakemaan jättämänsä variksen. Ja kun se kantaa, se kantaa varista pääsääntöisesti hyvällä otteella. Pupun kantamisessakaan ei ole enää pulmaa ollut. Täytyy vaan pitää huolta, että palkka pupun tuomisesta on parempi kuin pupu itse...
Tilda osaa kaiken taippareissa vaadittavan, kun vaan vire, fiilis ja ohjaajan tunnetila osuu nappiin. On tuo pikkukettu nyt näyttänyt niin valtavan paljon itsestään... Haasteita on ollut hurjasti matkan varrella ja on edelleen, mutta viimein tuntuu siltä, että ne on tehty voitettaviksi ja Tildasta - sekä meistä yhdessä - on oikeasti johonkin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)