torstai 23. lokakuuta 2014

NOU0

Melkein kaksi viikkoa sitten 12.10. käytiin treenaamassa Auran Nuuskujen järjestämissä taippareissa. Koe pidettiin Mjösundissa Kemiönsaaressa. Meiltä matkaa sinne oli kahden ja puolen tunnin verran, mutta koska oltiin päätetty viettää koko perheen yhteinen syksypäivä luonnonhelmassa nauttien niin eipä tuo matka kauheasti puuduttanut. Oikeastaan oli tosi mukavaa ja rentoa. :)

Oltiin onneksi saatu paikka iltapäiväryhmästä, joten lähtö ei ollut kamalan aikainen. Hyvissä ajoin päästiin kuitenkin koepaikalle ilmoittautumaan ja käveltiin siinä lenkkiä Tildan kanssa. Ja sitten käveltiin vähän lisää. Ja vielä vähän lisää... Aamupäivän ryhmän koe oli venynyt, joten mehän sitte odottelimme. Ja koska Tilda tiesi, että hommia oltiin tultu tekemään, niin piippaus ja kiljuminen alkoi samantien, kun jäätiin paikalleen tekemättä mitään. Autoonkaan en viitsinyt sitä laittaa kiljumaan entistä enemmän kierroksia itselleen, kun ei tiennyt millon pitäisi olla valmis alkupuhutteluun. Viimein tuomari Petri Tuominen saapui ja aloitettiin sosiaalisella käyttäytymisellä tuomarin kertoessa kokeen kulusta. Kaikki muut koirat istuivat niin hienosti hiljaa paikallaan ja iloisena tervehtivät tuomaria sen tullessa moikkaamaan... Tilda oli Tilda. Se teputteli edestakaisin ja jaksoi hetken istua välillä sivulla, pieni piippailukin kuului varmasti kauas. Tuomarin kettunen otti vastaan varovaisesti nuuskuttaen ja sitten sivuuttaen kokonaan.



Yhteisen aloituksen jälkeen lähdettiin lähemmäs koepaikkaa. Koirakkoja oli ryhmässä 8, meidän vuoro oli kuudentena. Tilda oli ainoa tolleri, muut osallistujat olivat kultaisia, flättejä ja labbiksia. Käytiin katsomassa kahden ensimmäisen koiran suoritus vesityössä ja hakuruudussa. Käyttölinjaiset labradorinnoutajat tekivät kumpikin upeasti töitä pysyen ihmeellisen rauhallisina. Nauratti ajatus meidän pikkuketusta sähläämässä ja pohtimassa syntyjä syviä varisten luona.

Liian aikaisin lähdettiin autolle. Otin Tildan ja tehtiin joitakin maltti-istumisia variksella ja muutama nouto ja nosto. Ei meinannut lintu kiinnostaa ja sanoinkin jo, ettei Tilda variksia ruudussa taida tuoda. Sitten lähdettiin kävelemään lähemmäs odotuspaikkaa. Ja odotettiin taas liian kauan. Tilda piippasi ja sinkoili hihnassa joka suuntaan, mutta en hermostunut melkein yhtään!




Viimein pitkien odotusten jälkeen oli meidän vuoro. Tilda oli ihmeen hiljaa rannassa. Ensimmäinen lokki heitettiin rannasta viiden metrin päähän veteen. Tilda haki sen rantaviivalle ja jäi tutkimaan. Annoin siitä tuomarille. Toinen heitto tehtiin veneestä laukauksen saattelemana. Laukaus haulikolla tuli vierestä noin seitsemän metrin päästä ja lokki lensi veteen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Tilda oli rauhallinen, kuunteli laukauksen ja lähti käskystä uimaan. Reippaasti se ui suoraviivaisesti lokille ja tarttui siivestä kiinni. Toi taas rantaan niin että nostin linnun vedestä tuomarille.



Seuraavaksi siirryttiin parikymmentä metriä rannasta metsään hakuruutuun. Tilda veti, mutta oli ihan hiljaa. Maasto oli ihanaa sammalmätästä ja havupuita, joten näkyvyys ruudussa oli todella hyvä. Taas ammuttiin laukaus ruudun keskellä ja samasta suunnasta heitettiin varis. Sitten sain luvan lähettää Tildan hakuun. Yritin muistuttaa Tildaa taskussa olevasta possunkorvasta, mutta tuomarin painostavan katseen alla se ei oikein onnistunut. Kettu lähti hakuun hyvin ja meni tarkastamaan variksen. "Äh, täällä onkin vaan tällänen ällö... Voisinkohan hakea jotain muuta..." Kierros varikselta jatkui yleisön joukkoon, varispussille ja eväskorille eikä Tildalla ollut aikomustakaan kuunnella luoksetulokutsuja. Se mietti varmaan kovasti juoksennellessaan, kuinka ratkaisisi tehtävän, niin ettei variksia tarvitsisi metsästä hakea. Sain villikon uudestaan lähtöasemiin ja lähetin uudestaan hakuun. Nyt tuomari kehotti käyttämään ääntä ja tekemään jotain, että varis saadaan pois. Käskin uudestaan "hae", kun Tilda oli variksella ja kehuin paljon. Toipa se sen sitten muutaman metrin päähän huonolla otteella. Viisi varista oli vielä metsässä. Tilda lähti etsimään ja löysikin, mutta ei nostanut. Tuomari meni ruutuun kävelemään, jolloin huikkasin perään, ettei leikkisi linnuilla Tildan kanssa. Kehotettiin kettusta hakemaan löytämiään raatoja, mutta tuomarin ollessa ruudussa ei se minua kuunnellut. Sitten piti kytkeä koira.

1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Hyväksytty.

2. Uimahalu
Lähtee rauhallisesti rannasta, ui suoraviivaisesti reippaalla tyylillä. Hyväksytty.

3. Hakuinto
Erittäin vaihtelevalla tasolla, pääasiallisesti menee juoksemiseksi. Hyväksytty.

4. Noutohalu
Vesialueella hyvä, maalla variksista ei tänään käynnisty, varikset jäävät noutamatta. Hylätty.

5. Nouto-ote
Lokeista pinnallinen, yhdestä variksesta pinnallinen. Hyväksytty.

6. Palauttaminen
Lokit rannalle, yhden variksen ohjaajan eteen. Hyväksytty.

7. Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen, toisella laukauksella pieni ääni. Hyväksytty.

8. Itseluottamus ja aloitekyky
-

9. Yhteistyö
Hyvä. Hyväksytty.

10. Yleisvaikutelma
Pirteän oloinen koira, suoriutuu vesitehtävistä. Tänään haku ei käynnisty ja varikset jää noutamatta. Hylätty.



Tuloksena ensimmäisistä taippareista NOU0. Muutama helpotuksen kyynel vierähti poskelle, kun käveltiin koepaikalta takaisin autolle. Mutta pettymyksestä ei ollut tietoakaan. Tilda teki niin kuin sen saattoi olettaa tekevän koetilanteessa. Monen tunnin pitkä odottelu ei ole koskaan ollut meidän vahvuutena ja nytkään en osannut käyttää aikaa oikein Tildan kannalta. Motivointikeinotkin kokeessa olivat hakusessa, koska tunsin tuomarin silmät selässäni koko ajan enkä uskaltanut törkeästi hetsata Tildaa hakuun. En ollut aiemmin koskaan ollut taippareissa, joten tilanne oli minullekin aivan uusi. Täysin tuntemattomaan tilanteeseen ei voi suunnitella rutiineja ja se vie meidät pois parhaasta mahdollisesta suorituksesta. Nyt on kuitenkin kokeessa kerran käyty ja treenejä voi suunnitella sen pohjalta. Tuomari sanoi meidän kokeen lopuksi ohjeeksi, että treenatkaa variksilla ja tehkää siitä hauskaa. Täytyy ottaa mielikuvitus possunkorvien lisäksi käyttöön ja keksiä hauskoja ylläreitä Tildalle. Hyvä mieli on kuitenkin siitä, että saatiin syksy päätökseen noutotreenien osalta näinkin hyvin. Kettunen on tehnyt loistavia treenejä varisten ja pupun kanssa ja ollaan nähty yhdet taipparit. Vaikkei nyt onnistuttu, niin usko on kasvanut hurjasti! Eikä enää edes tunnu sitä valtavaa taippareiden läpäisy taakkaa harteilla... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti