Tehoviikonloppu aloitettiin Tildan kanssa Valkeakoskella Walkeakosken Agility Teamin järjestämissä kisoissa. Olin ilmoittanut Tildan kahdelle radalle ja toivoin meille myös kahta onnistunutta rataa ilman hölmöilyjä kummaltakaan. Päätin edellisten kisojen ensimmäisen radan kaaoksen välttääkseni käydä ennen Valkeakoskelle ajoa pikkuketun kanssa metsälenkillä purkamassa energiaa. Kisapaikallakin olisi tietenkin ollut mahtavat lenkkeilymaastot, mutta kävihän se näinkin... Keskityin sitten vaan saamaan Tildan sopivaan vireeseen kävelemällä kisa-alueella ja tekemällä muutamat lämmittelyhypyt.
Ykkösluokan radat olivat tuomariharjoittelija Arto Laitisen käsialaa ja meille oikein sopivat. Ihanaa on tutustua ratoihin, kun huomaa, että osaa suunnitella ohjaukset Tildaa ajatellen! A radan starttivuoroa odotellessa jätin käskytykset sikseen ja odottelin tylsänä omaa vuoroa. Lähtöpaikalle kettu pääsi kainalossa. Kovasti jännitti lähdössä, kuinka Tilda pystyy keskittymään ja meinasihan tuo jotain haukkuakin siinä. Metodi kuitenki toimi ja Tiitiäinen liiteli nollaradan! Pientä taistelua se tosin vaati ja koko radan ajan tuntui, että ferrari lähtee käsistä taas minä hetkenä hyvänsä. Hienosti tuo pieni kuitenkin teki parhaansa ja pystyi pitämään päänsä kasassa! Sijoitus oli toinen ajalla -9.49 ja se LUVA. :)
B radalle oli taas helpompi lähteä. Luotin siihen, että nyt Tilda ainakin on täysillä mukana. Ja olihan se. Itse hankin meille 5, kun en jarruttanut Tildaa kepeille ja siitä tuli kielto. Itku! Sijoitus tästä kolmas ja aika -7.86.
Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen Tildaan. Se pystyi keskittymään ensimmäisestä radasta lähtien ja teki täysillä. Vauhtia tuntui olevan enemmän kuin viimeksi, eikä kettua tarvinnut raahata perässään. Keinu molemmilla radoilla oli jotenkin jännittävä. Kuulin sitten, että se oli juuri maalattu ja vanha pinnoite oli tuoreen maalin alla. Taisi olla keinu aika liukas koirien tassujen alla, sen verran moni sitä varoi. Palkintojen jaossa kisoissa tuomarina ollut Räsäsen Minna sanoi onnitellessaan, että Tilda kovasti lähdöissä tarkasteli, mitä ympärillä tapahtuu. Tämäkin ehkä osa sitä jännitystä... Toivotaan, että saadaan rutiinilla keskittyminen kuntoon!
Aika loistava tuo punainen! Viimeksi treeneissä vierailevalta kouluttajalta kuultiin, että ollaan paljon kehitytty viime näkemästä. Siltä tuntuukin. Alan tuntemaan Tildaa sen verran, että tiedän, mitä se tarvitsee radalla. Luottamus toisiimme on ehkä myös kasvanut ja alamme hitsautua yhteen. Paljon on opittu uutta kesän aikana ja parasta on se kasvava yhteinen agilityn riemu (,johon taidetaan olla pahasti koukussa)!
Sieltä se tuli! Epätoivon harmistuksen jälkeen sain olla ylpeä punaisesta ferraristani! 0 virhettä ajalla -9,83, 1. sija ja LUVA. :)
Eipä ollut tie tähän tulokseenkaan helppo... Perjantaina käytiin Tamskin epiksissä hakemassa pahaa mieltä, kun Tilda pöllöili radalla alusta lähtien. Vauhti olisi ollut mieletön, mutta korvat ja halu tehdä agilityä yhdessä olivat pahasti kateissa. Tilda sinkoili mihin esteille tykkäsi ja etsi nameja maasta sekä jonkun kassista radan laidalta. Kettu kainaloon ja agilityn riemu loppui siihen! Jännittyneellä mielellä lähdin sitten tänään aamulla Takkujen kisoihin. Toivoin, ettei perjantain sikailu toistuisi taas. Rata oli kivan tuntuinen. Siinä vaikutti olevan haastetta, mutta mahdoton se ei ollut ollenkaan. Sopiva meille! Tilda oli hyvin kuulolla, kun odottelimme lähtövuoroa kentän laitamilla, haisteli maata lähdössä, mutta sain huomion palautettua. Mutta sitten... Toiselta esteeltä ferrari lähti lapasesta. Annoin vielä toisen mahdollisuuden, mutta eipä auttanut - kettu kainaloon ja radalta pois.
Toiselle radalle tein lähes samanlaisen virittelyn kuin edellisellekin. Aikaa ei oikein ollut muuhun. Radassa oli taas pari haastavaa kohtaa ja vasta rataantutustumisen jälkeen päätin, kuinka ohjaisin. Hyvin päätetty ja hyvin Tilda oli kuulolla nyt. Oli se onnistumisen riemu vaan mahtava tunne!
Vauhtia radalla olisi saanut olla enemmän. Mikä ihme siinä onkin, että päätähuimaavassa vauhdissa ferrari luisuu käsistä... Tähän aletaan kiinnittää huomiota. Vauhtiavauhtia! Treeneissäkin viimeksi kuulin, että "pääsisit paljon kovempaa". Videolta sen huomaa hyvin. On se itsekin otettava jalat alleen ja vaan luotettava siihen, että kyllä se kettu perässä tulee ja tekee niin kun pitää. Ferrari haltuun ja isompaa vaihdetta silmään! (Joo helpommin sanottu kun tehty...)
En tiedä, onko vielä turha analysoida tuota Tildan kisaliitelyä, mutta jos vähän. Treeneissä vastaavaa sikailua ei ole koskaan tapahtunut. Tilda on yleensä kuuliainen agilityn suhteen ja etenkin treeneissä tulee ilmi valtava palo esteille. Voisiko olla, että kisatilanne saa Tildan jännittämään ja kierrokset purkautuvat sitten radalla? Vaikka ulospäin niitä kierroksia ei sen enempää näkyisikään kuin treeneissä. Itseasiassa kuumumista näkyy kisoissa treenejä vähemmän. Mitä jos Tilda ei epiksissäkään vaan pystynyt hallitsemaan itseään, eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen, vaan sen oli pakko keksiä sijaistoimintoja ja tekemistä, jolla purkaa kierrokset pienestä mielestään? Tänään toisella radalla se selvästi oli keskittyneessä mielentilassa, kun alla oli jo sinkoilua. Ehkä aiemmissa epiksissä suurimman jännityksen poistamiseen on riittänyt kaverin kanssa vapaana juokseminen lämmittelylenkillä. Näillä kaaosradoilla mitään sellaista purkamiskeinoa ei ole ollut ennen itse kisasuoritusta. Taidan ruveta käymään metsälenkillä joka kerta ennen kisasuoritusta...
Tänään viimein oli päivä, jolloin päästiin MH-luonnekuvaukseen Tildan kanssa. Edellisen mahdollisuudenhan jouduin perumaan Tildan juoksujen takia, mutta ajankohta oli siihen nähden otollinen. Kuvauksen järjesti Novascotiannoutajat Ry Riihimäellä. Meidän lisäksi kuvauspäivään osallistui yhtä porokoiraa lukuunottamatta vain tollereita Tildan ollessa kuitenkin päivän juniori. Koirien keski-ikä kuvauspäivänä oli kuulemma 3 vuoden kieppeillä.
Aika ylpeä olen pienestä villikosta. Kuvaaja kertoi Tildan
olevan sosiaalinen koira. Se ei kuitenkaan kiinnostu vieraista, käy kyllä
moikkaamassa, mutta siihen se jääkin. Käsitelläkin Tilda antoi häntä heiluen ja lähti jopa testinohjaajan matkaan kävelemään.
Leikkiminen oli yllätys, vaikka tiesin
Tildan nauttivan siitä. Se oli todella innoissaan isosta patukasta, leikki testiohjaajankin kanssa
ja näytti jopa taistelevan, mitä harvoin näkee. Ennen kuvausta olin hyvinkin epäileväinen edes leikkiin lähtemisestä jättipatukan kanssa! Kuvaaja ehdottikin leikkimisen
hyödyntämistä koulutuksessa. Tildan vireen laskiessa vaan lelutkin lakkaavat
kiinnostamasta, joten pidemmässä treenissä namit toimivat lopulta paremmin. En
tiedä sitten, onko meillä vääränlaisia leluja tai leikinkö jotenkin väärin
Tildan kanssa… Tähän olisi kiva saada mielipidettä ja vinkkiä, kun kerran
Tildasta kuitenkin on leikkijäksi.
Takaa-ajossa ensimmäisellä
kerralla mokasin itse vähän ja päästin Tildan liian aikaisin vieheen perään.
Tästä ei ihan samanlaista tulosta tullut, kuin toisella kerralla, jolloin
muistin olla tarkempi. Huippuvauhtia lähti pienipunainen kiitämään vieheelle ja
tarttui saman tien. Päästi lelun kuitenkin välillä otteestaan. Aktiviteettitasoa
3 minuutin ajan tarkkailtaessa kuulin alkuun pienen piippauksen, mutta sitten
Tilda tutkiskeli omiaan ja istuskeli odottamassa.
Etäleikissä nähtiin
ensimmäisen kerran uhkauseleitä. Tilda oli todella kiinnostunut avustajasta ja
haukkui sinne suuntaan koko ajan. Irti päästessään se kuitenkin rauhassa meni
katsomaan avustajaa, eikä enää sen jälkeen ollut kiinnostunut siitä yhtään. Ei
lähtenyt leikkiin houkutteluista huolimatta, vaan kävi tutkimassa omiaan.
Seuraavan osion
yllätystä kettunen säikähti ja teki väistöliikkeen taakseni. Palasi kuitenkin
heti haalarin ja minun väliin puolustamaan. Tilda tuli tutustumaan haalariin,
kun menin kyykkyyn haalarin viereen. Reipas likka! Ohituksissa ei tarvinut
sitten enää moisesta kummajaisesta välittää. Enemmänkin Tilda oli alkuun
kiinnostunut, mikä se haalari olikaan.
Räminälaitteen kohdalla
Tilda teki pienen mutkan äänen alkaessa, mutta oli heti itse kiinnostunut siitä.
Sinne se samantien meni tutkimaan ja ohituskerroillakin taisi uteliaisuus viedä
ihmettelemään laatikkoa.
Aaveiden ilmestyessä
pikkukettu kasvoi itseään huomattavasti suuremmaksi. Sain tosissani ottaa
tukevan asennon ja pidellä hihnaa, kun hirmuinen Tiitiäinen uhkaili ja haukkui
molempia aaveita tarkasti. Heti, kun sain luvan päästää hihnasta irti, Tilda
meni rohkeasti katsomaan toista aavetta. Tuli myös yhdessä minun kanssa
tutustumaan kumpaankin aaveeseen. Tässä Tilda esiintyi upean rohkeana tyttönä, joka
puolusti minua koko olemuksellaan. Itsenäisesti se myös selvitti tilanteen, kun
meni rohkeasti heti irti päästyään katsomaan aavetta. Epävarmuutta pienessä
ketussa ei ole, vaikka niin olen ajatellut. Sen haukkuminen on pelkkää
puolustusta. Kuvaaja juttelikin, että Tildassa näkyi aggressiota sen verran,
että se saattaa uhkailla ja jopa tehdä pienen hyökkäyksen mielestään epäilyttävän
asian tai hahmon kohdalla. Näinhän se on, jokunen lenkkeilijäkin sen on kokenut…
Tilda kuitenkin näistäkin tilanteista palautuu nopeasti ja nollaa tilanteen
heti.
Kuvauksen lopuksi nähtiin samanlaista todella innokasta leikkiä, kuten aluksikin. Tilda oli selvästi jo
väsähtäneen oloinen, mutta mahtava lelu (siis se jättipatukka!) innosti taas
leikkiin. Kuvaajan mielestä ehkä jopa vielä enemmän kuin ensimmäisellä
kerralla.
Ampuminen. Jos
räminälaitteella ei oltaisi saatu Tildasta reaktiota aikaan, kuvaajat olisivat
kuvitelleet kettusen kuuroksi. Minkäänlaista korvien värähdystä ei tapahtunut
laukauksien kuuluessa. Ei meidän leikkiessä, eikä seisoskellessa vaan. On se
vaan ihmeellinen otus! Tildan itsepäisyydestä puolestaan nähtiin hauska ripaus
ihan kuvauksen lopuksi, kun laukausten välissä laitoin lelun piiloon ja meidän
piti kävellä muutama metri poispäin. Pikkukettu laittoi jarrut pohjaan ja
päätti, ettei ole mihinkään lähdössä näin hauskasta paikasta. Hölmö murunen!
Kaikinpuolin oli tosi
mielenkiintoinen kuvaus ja sain taas uusia ajatuksia koskien Tildan
käyttäytymistä. On tuossa pienessä niin paljon ihmeteltävää ja aina se osaa
yllättää – hyvässä ja välillä ei-niin-hyvässä. Rakas soma oma kettuni <3
Tässä vielä tulokset kokonaisuudessaan ja lopussa videot viidestä ensimmäisestä osiosta. (Kaikki osiot kuvattiin, mutta vaan viisi ensimmäistä oli tallessa...)
1a Kontakti Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen. 1b Kontakti Yhteistyö 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta. 1c Kontakti Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn.
2a Leikki 1 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. 2b Leikki 1 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla. 2c Leikki 1 Puruote ja taisteluhalu 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta.
3a Takaa-ajo 1. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. 3b Tarttuminen 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista. 3c Takaa-ajo 2. kerta 4 Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. 3d Tarttuminen 2. kerta 4 Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa.
4 Aktiviteettitaso 3 Tarkkailevainen ja rauhallinen, yksittäisiä toimintoja.
5a Etäleikki Kiinnostus 5 Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä. 5b Etäleikki Uhka/Aggressio 3 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä osion ensim. tai toisessa osassa. 5c Etäleikki Uteliaisuus 4 Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä. 5d Etäleikki Leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta. 5e Etäleikki Yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta.
6a Yllätys Pelko 4 Pakenee enintään 5 metriä. 6b Yllätys Puolustushalu/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä. 6c Yllätys Uteliaisuus 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa. 6d Yllätys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä. 6e Yllätys Jäljellejäävä kiinnostus 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla.
7a Ääniherkkyys Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan. 7b Ääniherkkyys Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua. 7c Ääniherkkyys Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä. 7d Ääniherkkyys Jäljellejäävä kiinnostus 3 Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla.
8a Aaveet Puolustus/aggressio 4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä. 8b Aaveet Tarkkaavaisuus 5 Tarkkailee molempia aaveita koko ajan. 8c Aaveet Pelko 1 On ohjaajan edessä tai sivulla. 8d Aaveet Uteliaisuus 5 Menee katsomaan ilman apua. 8e Aaveet Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.
9a Leikki 2 Leikkihalu 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen. 9b Leikki 2 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
10 Ampuminen 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön.
MH-luonnekuvaus 17.8.2013 Riihimäki
Kuvaajat Riitta Liimatainen ja Heidi Kaatiala
Testinohjaaja Tiina Janka
Niin siinä kävi, että viime viikolla palasin lomalta töihin ja meidän perheessä alkoi arki. Ehkä ihan hyvä. Jos saisi nyt paremmin jotakin tehtyäkin. Lomalla piti tehdä Tildan kanssa kaikenlaista, mutta suunnitelmiksi ne jäivät, kun jouduin hoitamaan muita asioita. Eikä Tilda ollut kyllä parhaimmillaankaan. Taisi tulematta jääneet pentuset viedä ajatuksia muualle...
Onneksi normitreenit saatiin tehtyä kuitenkin (tosin vaihtelevalla menestyksellä) ja kesästä tuli nautittua. Tässä siis kuvien muodossa meidän loma. :)
Treenattu on, vaikka ihan aina ei ole kettua niin paljon huvittanut.
Uitu on yksin ja yhdessä.
Äkkiä lelun kanssa rantaan...
...ennen kuin kaveri sen vie.
Tosikko-Tilda on yrittänyt kavereiden kanssa leikkiäkin...
...mutta ollut mieluummin omissa maailmoissaan.
Välillä on huilattukin ja otettu rennosti...
...kunnes on taas palattu työn touhuun!
Lämpimistä kesäilloista tuli nautittua millon missäkin.
