Palkintoja pokaamassa - Osa 1

Tehoviikonloppu aloitettiin Tildan kanssa Valkeakoskella Walkeakosken Agility Teamin järjestämissä kisoissa. Olin ilmoittanut Tildan kahdelle radalle ja toivoin meille myös kahta onnistunutta rataa ilman hölmöilyjä kummaltakaan. Päätin edellisten kisojen ensimmäisen radan kaaoksen välttääkseni käydä ennen Valkeakoskelle ajoa pikkuketun kanssa metsälenkillä purkamassa energiaa. Kisapaikallakin olisi tietenkin ollut mahtavat lenkkeilymaastot, mutta kävihän se näinkin... Keskityin sitten vaan saamaan Tildan sopivaan vireeseen kävelemällä kisa-alueella ja tekemällä muutamat lämmittelyhypyt.

Ykkösluokan radat olivat tuomariharjoittelija Arto Laitisen käsialaa ja meille oikein sopivat. Ihanaa on tutustua ratoihin, kun huomaa, että osaa suunnitella ohjaukset Tildaa ajatellen! A radan starttivuoroa odotellessa jätin käskytykset sikseen ja odottelin tylsänä omaa vuoroa. Lähtöpaikalle kettu pääsi kainalossa. Kovasti jännitti lähdössä, kuinka Tilda pystyy keskittymään ja meinasihan tuo jotain haukkuakin siinä. Metodi kuitenki toimi ja Tiitiäinen liiteli nollaradan! Pientä taistelua se tosin vaati ja koko radan ajan tuntui, että ferrari lähtee käsistä taas minä hetkenä hyvänsä. Hienosti tuo pieni kuitenkin teki parhaansa ja pystyi pitämään päänsä kasassa! Sijoitus oli toinen ajalla -9.49 ja se LUVA. :)

B radalle oli taas helpompi lähteä. Luotin siihen, että nyt Tilda ainakin on täysillä mukana. Ja olihan se. Itse hankin meille 5, kun en jarruttanut Tildaa kepeille ja siitä tuli kielto. Itku! Sijoitus tästä kolmas ja aika -7.86.

Kaikenkaikkiaan olen supertyytyväinen Tildaan. Se pystyi keskittymään ensimmäisestä radasta lähtien ja teki täysillä. Vauhtia tuntui olevan enemmän kuin viimeksi, eikä kettua tarvinnut raahata perässään. Keinu molemmilla radoilla oli jotenkin jännittävä. Kuulin sitten, että se oli juuri maalattu ja vanha pinnoite oli tuoreen maalin alla. Taisi olla keinu aika liukas koirien tassujen alla, sen verran moni sitä varoi. Palkintojen jaossa kisoissa tuomarina ollut Räsäsen Minna sanoi onnitellessaan, että Tilda kovasti lähdöissä tarkasteli, mitä ympärillä tapahtuu. Tämäkin ehkä osa sitä jännitystä... Toivotaan, että saadaan rutiinilla keskittyminen kuntoon!

Aika loistava tuo punainen! Viimeksi treeneissä vierailevalta kouluttajalta kuultiin, että ollaan paljon kehitytty viime näkemästä. Siltä tuntuukin. Alan tuntemaan Tildaa sen verran, että tiedän, mitä se tarvitsee radalla. Luottamus toisiimme on ehkä myös kasvanut ja alamme hitsautua yhteen. Paljon on opittu uutta kesän aikana ja parasta on se kasvava yhteinen agilityn riemu (,johon taidetaan olla pahasti koukussa)!


16.7.2013 kuvannut Sari

6.9.2013 kuvannut Sari