Nyt on mun suuri haave toteutunut. Tilda läpäisi taipparit 28.5.2016 Juupajoella. Kummallinen, sanaton ja tyhjä olo jäi jäljelle, vaikkakin ylpeämpi en voisi meistä olla. Matka Tildan taipumiseen oli pitkä ja kivinen. Pikkupennusta asti tehtiin töitä varisten ja damien kanssa, käytiin välillä suossa ja välillä rantapientareella. Tilda repi variksen siipiä, ei suostunut koskemaan riistaan, ei palauttanut dameja, söi pupuja, ei uinut... Joskus kuulin myös, ettei se välttämättä koskaan ottaisi varista. Mutta tässäpä sitä kaikesta huolimatta ollaan. Taipuneina. Onneksi pidin pääni, kuuntelin tarkasti vain kannustusjoukkoja ja uskoin pieneen kettuuni!
Oltiin Tildan kanssa iltapäiväryhmässä. Aamukymmeneltä lähdettiin ajelemaan koepaikalle ihan kahdestaan. Halusin varmasti päästä yhteiseen kuplaan pikkuketun kanssa ja keskittyä täysillä vain ja ainoastaan meidän taippareihin. Jouduttiin odottelemaan aika kauan ennen kuin kokoonnuttiin tuomarin silmän alle. Tilda oli suht kiltisti. Vähän vaan piippasi ja pomppi. Tositoimiin lähdettiin kolmansina. Oltiin ajoissa metsässä vaikka yritin taktikoida, mutta luotin Tildaan. Ennen meidän vuoroa pidettiin pikapalis toimintasuunnitelmasta: ensin tehdään hommat ja sitten Tilda pääsee syömään. Kettunen kuunteli tarkkaan, steppasi ja piippasi. Rannassa heitettiin lokit. Ensimmäiselle Tilda lähti varovaisemmin, ties mitä järvessä törröttäisi, jos suinpäin hyppäisi. Toiselle lähti sutjakammin. Laukaukseen kettunen reagoi nyt hyvin. Se katsoi pää pystyssä vuorotellen ampujaa ja lokkia ja toimi sitten. Lokit otin vesirajassa käteen. Hakuruutuun mentäessä yritin rauhoittaa Tildaa ja muistuttaa hommista ja ruoasta. Nyt alkaisi meidän työt.
Ruudussa Tilda kuunteli hyvin laukauksen. Muistaakseni nousi siinä täpinöissään seisomaan ennen kuin lähetin hakuun. Heittovaris ei kelvannut, Tilda vaan nuuhkaisi, katsoi minuun ja lähti juoksentelemaan. Tuomari meni heittovarikselle Tildaa kutsuen ja heitti linnun uudestaan. Nyt kettu otti riistan ja toi minulle muutaman metrin päähän. Lähetin hakemaan lisää. Tilda löysi ja lähti palauttamaan, mutta muutaman ensimmäisen kanssa jäi vajaaseen kymmeneen metriin. Jouduin useasti kehoittamaan tuomaan ja kannustamaan. Loppua kohti palautukset paranivat ja viimeisen variksen sain nätisti käteen asti. Tilda laajensi hyvin hakuaan sivuille, mutta viimeiseksi jäänyt takimmainen oli sille vaikea. Millään en saanut Tildaa lähtemään suoraan taakse ja jouduinkin lähettämään uudestaan ainakin kolme kertaa. Hengittelin ja puhaltelin ja unohdin olevani kokeessa. Onneksi tuomarikin oli kärsivällinen ja jaksoi katsoa meidän esityksen loppuun asti. Pikkukettu teki todella rankan työn! Yleisö liikehdintöineen ja pussin rapisteluineen oli iso häiriö ja kontaktin saaminen Tildaan palautusten jälkeen oli työn ja tuskan takana. Lopulta toimitsija kehoitti kytkemään koiran tuomarin jo sanellessa arvosteluaan. Ja me saatiin lupa lähteä jäljestämään!
Jälkipuuhia pitikin sitten odottaa pari tuntia. Tilda oli hakutöistä väsyksissä, sen verran pikkukettu oli joutunut pinnistelemään. Käytiin lenkillä nollaamassa vähän ja mentiin autoon odottelemaan ja turvaan hyttysiltä. Ennen jäljelle lähtöä haetutin Tildalla oman pupun muutaman metrin päästä ojasta. Muuten ei sitten ehtinytkään valmistautua tai jännittää, kun yhtäkkiä tuli käsky lähteä noutamaan pupua. Pääsin onneksi toisena lähettämään Tildan jäljelle. Ei tarvinnut kauaa odottaa. Juuri ennen meidän vuoroa näytin kettuselle muistutukseksi ruokakippoa ja kerroin pelisäännöt. Pienet piippaukset ja täpinöinnitkin siinä irtosi väsyneestä punaisesta. Jäljelle Tilda lähti varman oloisesti. En nähnyt kuin ihan alkumatkan, mutta luulisin sen edenneen aika jälkeä pitkin. Lopulta sain merkin, että Tildalla on pupu suussa ja voin kutsua sitä. Tuntui ikuisuudelta ja ehdin ainakin kolme kertaa varmuuden vuoksi kutsua Tildaa luokse. Vimein pieni punainen tuli näkyviin ryteiköstä iso pupu suussa. Vielä viiden metrin päässä se laski pupun maahan ja korjasi otetta. Toi kuitenkin sitten roikaleen ihan jalkojeni juureen. Olipa hämmentynyt olo! Se oli siinä! Palkatessa Tildaa tuli sitten itku. Kaikkien taisteluiden jälkeen siinä se nyt oli taipumuskokeen läpäisseenä. Noin vaan.
Me tehtiin se yhdessä alusta loppuun. Me luotettiin toisiimme. Yksin kumpikaan ei olisi suoriutunut tehtävistä niin kuin nyt suoriuduttiin. Uskomatonta. Sanoin on vaikea kuvailla, kuinka ylpeä olen Tildasta. Ylpeä olen myös itsestäni, kun sain vietyä villikkoni tähän pisteeseen. Me oltiin supertiimi ❤
Taippareiden pöytäkirjasta
Sosiaalinen käyttäytyminen: Vilkas koira.
Uimahalu: Hyvä.
Noutohalu: Empii hieman riistoilla.
Riistankäsittely: Pinnallinen ote riistoista.
Palauttaminen: Jättää palautuksia hieman kesken.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Hyvä.
Yhteistyö: Koiraa ohjataan hyvässä yhteistyössä.
Yleisvaikutelma: Vauhdikas koira, joka ui mielellään. Selvittää tänään kaikki tehtävät.
Hyväksytty
28.5.2016 Juupajoki
Tuomari Risto Aaltonen
Järjestäjä Mäntän seudun nuuskut Ry
