Nollavoitto!!



Sieltä se tuli! Epätoivon harmistuksen jälkeen sain olla ylpeä punaisesta ferraristani! 0 virhettä ajalla -9,83, 1. sija ja LUVA. :)

Eipä ollut tie tähän tulokseenkaan helppo... Perjantaina käytiin Tamskin epiksissä hakemassa pahaa mieltä, kun Tilda pöllöili radalla alusta lähtien. Vauhti olisi ollut mieletön, mutta korvat ja halu tehdä agilityä yhdessä olivat pahasti kateissa. Tilda sinkoili mihin esteille tykkäsi ja etsi nameja maasta sekä jonkun kassista radan laidalta. Kettu kainaloon ja agilityn riemu loppui siihen! Jännittyneellä mielellä lähdin sitten tänään aamulla Takkujen kisoihin. Toivoin, ettei perjantain sikailu toistuisi taas. Rata oli kivan tuntuinen. Siinä vaikutti olevan haastetta, mutta mahdoton se ei ollut ollenkaan. Sopiva meille! Tilda oli hyvin kuulolla, kun odottelimme lähtövuoroa kentän laitamilla, haisteli maata lähdössä, mutta sain huomion palautettua. Mutta sitten... Toiselta esteeltä ferrari lähti lapasesta. Annoin vielä toisen mahdollisuuden, mutta eipä auttanut - kettu kainaloon ja radalta pois.

Toiselle radalle tein lähes samanlaisen virittelyn kuin edellisellekin. Aikaa ei oikein ollut muuhun. Radassa oli taas pari haastavaa kohtaa ja vasta rataantutustumisen jälkeen päätin, kuinka ohjaisin. Hyvin päätetty ja hyvin Tilda oli kuulolla nyt. Oli se onnistumisen riemu vaan mahtava tunne!

Vauhtia radalla olisi saanut olla enemmän. Mikä ihme siinä onkin, että päätähuimaavassa vauhdissa ferrari luisuu käsistä... Tähän aletaan kiinnittää huomiota. Vauhtiavauhtia! Treeneissäkin viimeksi kuulin, että "pääsisit paljon kovempaa". Videolta sen huomaa hyvin. On se itsekin otettava jalat alleen ja vaan luotettava siihen, että kyllä se kettu perässä tulee ja tekee niin kun pitää. Ferrari haltuun ja isompaa vaihdetta silmään! (Joo helpommin sanottu kun tehty...)

En tiedä, onko vielä turha analysoida tuota Tildan kisaliitelyä, mutta jos vähän. Treeneissä vastaavaa sikailua ei ole koskaan tapahtunut. Tilda on yleensä kuuliainen agilityn suhteen ja etenkin treeneissä tulee ilmi valtava palo esteille. Voisiko olla, että kisatilanne saa Tildan jännittämään ja kierrokset purkautuvat sitten radalla? Vaikka ulospäin niitä kierroksia ei sen enempää näkyisikään kuin treeneissä. Itseasiassa kuumumista näkyy kisoissa treenejä vähemmän. Mitä jos Tilda ei epiksissäkään vaan pystynyt hallitsemaan itseään, eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen, vaan sen oli pakko keksiä sijaistoimintoja ja tekemistä, jolla purkaa kierrokset pienestä mielestään? Tänään toisella radalla se selvästi oli keskittyneessä mielentilassa, kun alla oli jo sinkoilua. Ehkä aiemmissa epiksissä suurimman jännityksen poistamiseen on riittänyt kaverin kanssa vapaana juokseminen lämmittelylenkillä. Näillä kaaosradoilla mitään sellaista purkamiskeinoa ei ole ollut ennen itse kisasuoritusta. Taidan ruveta käymään metsälenkillä joka kerta ennen kisasuoritusta...