Eli Nuuskujen treenit! Tilda oli pari tuntia maannut autossa häkissä ennen treenejä, kun ajeltiin Lahdesta kotiin, joten energiaa riitti kun päästiin metsään treenipaikalle. Kotiin saatiinkin viedä hyvin väsyneen oloinen pikku tolleri.. :)
Aloitettiin treenit Tildan kanssa helpoilla markkeerauksilla, koska edellisellä kerrallahan Tii pelkäsi dameja heittänyttä miestä eikä lähtenyt alkuun noutoon ollenkaan. Nyt samaisella henkilöllä oli sadeviitta päällään ja tottakai kettusen piti haukkua mörkö ensin ja käydä sitten toteamassa se vaarattomaksi. Ensimmäisellä markkeerauksella Tilda lähti damia kohti matkan puoliväliin, mutta jäi siihen miettimään miten asian hoitaisi. Mies seisoi taustalla ja se selvästi mietitty vielä Tiitä. Kun toinen dami heitettiin sitten lähemmäs Tildaa, niin nouto sujui ja sain damin käteen.
Toiseksi tehtiin kolme markkeerausta joka kerralla matkaa pidentäen. Tilda lähti nyt hienosti hakemaan damia ja lähti jo tulemaan luokseni, mutta päättikin sitten lähteä kunniakierroksille. Luoksetulokutsut kantautuivat kuuroille korville, joten lähdin Tildalle "täällä" huikaten kävelemään pois päin koirasta. Tätä jatkui jonkin aikaa ja Tilda juoksenteli ympäriinsä seuraten kuitenkin koko ajan missä menin. Lopulta Tilda Tuli luokse ja palautti damin. Pikku kettu oli koko "leikin" ajan kuljettanut damia urheasti mukanaan! Toisella, vähän pidemmällä markkeerausmatkalla Tii tekikin huipputyötä ja palautti damin ilman mutkia suoraan minulle käteen! Kouluttaja kehaisi suoritusta täydelliseksi. :) Kolmas matka oli jo aika pitkä. Tällä kerralla Tilda lähti taas dami suussa kierrokselle, mutta kun taas lähdin toiseen suuntaan "täällä" huudellen, niin pian Tilda tuli luokse ja palautti damin käteen.
Kouluttaja ihmetteli Tildan kehitysvauhtia ja oppimiskykyä. Pikku tolleri on mennyt jo nyt huimasti eteenpäin siitä ettei se uskaltanut noutaa damia ollenkaan. Tildan kanssa treenatessa kannattaa käyttää sitä, että lähtee vaan pois päin kävelemään tai juoksemaan ja houkuttelee sillä koiran luokse. Laumavietti on kuitenkin niin vahva, että Tii tulee luokse lopulta. Kohta ei tarvitse kuin kääntyä lähtemään pois päin, niin se tulee jo luo. (Toivottavasti!) Ja hienoa oli, että dami pysyy koko ajan Tildan suussa, vaikka se lähtisi kiertelemään ja palautuu minulle käteen! Nenääkin Tiitii käyttää hienosti.
Sitten varis. Tilda pääsi odottelun jälkeen toisena varistreeniin. Vesisateesta johtuen varis ja maa olivat aivan märkiä, mutta eipä se treeniä haitannut. En oikein tiennyt millaista käytöstä Tildalta olisin odottanut variksen suhteen. Variksensiipi oli aiemmin aika jännä juttu, mutta sen Tilda otti kuitenkin suuhun ja ulkona saalistusvietti suuntautuu variksiin. No, tällä kertaa kokonainen varis oli tosi tosi jännittävä! Tilda haukkui varista ja teki syöksyjä sitä kohti. Otin variksen käteen ja aloin leikkiä sillä ja noutaa sitä itsekseni. Tästä Tilda kiinnostui ja pyöri ympärilläni välillä hyppien varista kohti. Heitin varista ja annoin Tildan mennä katsomaan sitä. Tyttö nuuhki ja hampaat kävivät välillä siihen malliin, että sen olisi tehnyt mieli ottaa aarre suuhunsa. Aikamoisia kierroksia kertyi pienelle ketulle ja autolle suunnattaessa sain vetää väsynyttä koiraa perässäni.
Variksessa onkin Tildalle harjoittelun paikka. Yritän saada nyt jostain pakkaseen variksen, jotta voitaisi tehdä treeniä kotonakin. Leikkimällä voisi nyt aloittaa varikseen tutustumisen Tildan kanssa ja aina pienesti kehua kerran, kun se menee linnun luo. Ei varmasti ole kaukana, että Tii nappaa varista edes siivestä kiinni. Kun Tildan saa innostumaan variksesta, niin otetaan se tyynesti pois ja lopetetaan treeni siltä erää. Voisi ottaa variksen myös muutamana päivänä päivän kohokohdaksi. Muuten tylsiä tavallisia lenkkejä, mutta kun varis otetaan esiin, niin on kivaa.
Kovasti saatiin kouluttajalta kehuja ylipäätään. Toimiva noutaja Tildasta varmasti tulee. Se oli mukava kuulla. Hyvä asia oli myös minun ja Tildan yhteistyö. Paljon ollaan tehty yhdessä kaikkea ja se näkyy ainakin siinä, että Tilda seuraa todella tarkasti liikkeitäni ja tarttuu pieneenkin merkkiin. Kouluttaja kuvasi Tildaa pehmeäksi tai oikeastaan herkäksi. Tämä saikin miettimään, millainen koira minulla todellisuudessa on? Olen ajatellut Tildan melko kovaksi ja dominoivaksi. Ehkä ajatus on jäänyt Tildan pikkupentuvaiheesta (joka oli aika haastava), koska nyt kun miettii, niin koira on muuttunut paljon tämän reilun puolen vuoden aikana, minkä se on meillä ollut. Siitä on tullut herkkis, joka pitää jännittävänä monia asioita ja turvautuu silloin haukkumiseen, ja kovalla komentamisella Tildassa saa usein aikaan vain entistä kovemman jumputuksen. Kuitenkin Tildasta löytyy omimishalua ja omaa tahtoa rutkasti. Lisäksi moni on sanonut Tildaa rauhalliseksi. Ja minulle kun se on edelleen villi tolleri! :)
Ompa mielenkiintoista nähdä tämän pikku kettusen kehitys aikuiseksi ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Treenailuja jatketaan ja lujitetaan entistä enemmän sidettä minun ja ketun välillä. Ihana päivä ja ihana koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti