Vielä yksi huolenaihe on Tildan juoksujen jälkeen turvonneet nisät. Aluksi huomasin niiden vaan suurentuneen, mutta nyt jo pari viikkoa nisät ovat "roikkuneet" ja ihon alla tuntuu pienet patit nisien kohdalla. Valeraskaus vai jotakin normaalia? Tilda on muuten ollut ihan tavallinen. Mitään hoivaamista tai erityistä pesän tekemistä ei ole ollut havaittavissa. Nyt olen yrittänyt kytätä onko Tilda ollut vähän masentuneen oloinen - mutta todellakin yrittänyt kytätä. Jospa vaan nisät tulisivat taas normaaleiksi. Kohta soitan eläinlääkäriin.
Mukaviakin uutisia meillä on. Mätsäri ja näyttelytauko on ollut pitkä, eikä näyttelujuttuja ole tullut kovasti harjoiteltuakaan. Tiistaina sitten muutaman päivän muistutteluiden jälkeen mentiin Hakametsään mätsäriin. Tildan liikkuminen on ollut aina hyvää, mutta helposti Tii on ottanut kontaktia koko liikkumisen ajan. Nyt se on melkein poissa ja Tilda juoksee hienosti vierellä! Seisominen on ollut vaikeampaa Tildan malttamattomuuden vuoksi. Sekin näyttää kuitenkin parantuneen Tiin kasvaessa. Huomasin jopa Jonnan treenatessa Tildan kanssa, että kettunen meinasi seisoessaan pari kertaa istua, mutta muisti kai paikallaan seisomisesta tulevan namin, kun korjasi asennon itse takaisin seisomiseen. Keskiviikon mätsärissä isot pennut arvosteli ulkomuototuomari, joka antoi suullisen palautteen jokaisesta koirasta. Jonna esitti Tildan, mutta sain kuulla, että tuomari oli kehunut Tiin silmiä kauniiksi, häntää sopivan pituiseksi, korvia hyvin kiinnittyneeksi, otsapengertä hyväksi ja turkkia hyvälaatuiseksi (tosin Tilda on aika kalju näin juoksujen jälkeen). Kallo on kuulemma pyöreä ja liikkeet olivat hieman ahtaan, mutta kuten tuomari sanoi, Tilda kehittyy vielä. Meidän näyttelyharjoitteluputki jatkuu vielä muutaman mätsärin verran, koska edessä häämöttää Toller show sekä pari ryhmänäyttelyä. Kiitos tuhannesti taas Miialle, joka kannusti kokeilemaan onneaan junnukehässä murumustakorvan kanssa! :) Toller showssa meitä odottaa kuitenkin x-luokka, johon "vialliset" tollerit voivat ilmoittautua.
Aksa on niin kivaa Tildan kanssa! Maanantain ohjatuissa treeneissä tehtiin keinua ensin niin, että Tilda vain juoksi syömään nameja Hannan pitäessä keinusta kiinni. Tehtiin sitten myös niin, että nostin Tildan keinulle herkuttelemaan ja keinua liikutettiin vähän. Eipä ollut Tiiteli moksiskaan! Otettiin myös pientä ratapätkää, jossa hankalaksi osoittautui edelleen sama hyppyjen pujottelu. Se on vaikea mulle, sekä myös Tiille, kun en osaa ohjata kunnolla. Tänään sitten käytiin erityisesti tätä vaikeaa kohtaa vielä treenaamassa itsekseen. Tilda ehkä vähän paremmin alkoi ensimmäisen hypyn jälkeen kääntyä minua kohti esteiden välistä, mutta ei se vieläkään ihan loistavasti mennyt. Pari onnistunutta kertaa saatiin, mutta tätä on treenattava vielä. Viikonloppuna odottaa siis vielä omat aksatreenit. Ostin Tiille ihanan pinkin motivointipatukan aksatreeneihin palkaksi ja kokeiltiin sitä nyt tänään ekan kerran. Tosi hyvin se toimikin! Ekalla palkkauskerralla pari kierrosta rallattelua, mutta sitten Tilda tulikin luokse patukalla leikkimään. Muilla palkkauksilla Tii juoksi heti luokse leikkimään. Loistotyttö! :)
 |
| Tiitiäinen ja uusi ihana vinkuva vesilelu. |
Sen enempää nyt tolleri-rotua ja sen koulutustapoja tuntematta voin kertoa, mitä itse ehkä tekisin tuon hihnakäytöksen suhteen, mikäli hidastelu ja hengailu ei johdu mistään fyysisestä vaivasta (mitä epäilen :)). Jos ei siis hyvällä yrittäminen (nami/houkuttelu)tahdo toimia niin sitten vähän kovemmalla otteella kannattaa tuohon puuttua, ettei murkkuiässä oleva Tilda ole se, joka hallitsee lenkkejä ja siellä tapahtuvaa toimintaa (tarkoituksena saada sille tietysti iloa ja liikuntaa kuitenkin). Meillä ainakin valjaat on ehkä huonoin lenkkeilyväline, sillä niiden kanssa Sella myös helposti temppuilee ohitustilanteissa ja silloin kun ei huvita. Eli pannalla (puolikuristavalla) saa mun mielestä koiraa paremmin hallittua ulkona, en nyt tiedä millä te puolestanne eniten lenkkeilette. Heti kun se jää haistelemaan/oleskelemaan silloin, kun sitä et itse halua, niin napakka nykäisy hihnasta ja vaikka "mennään" tai "tule" käsky siihen mukaan. Ja kun se taas yrittää mennä haistelemaan tms. niin kiellät ajoissa napakasti. Ainoastaan luvan kanssa saa mennä haistelemaan (näitäkin kannattaa sisällyttää lenkkiin ilman muuta). Voi olla, että joutuu olemaan aluksi vähän kurja lenkkikaveri ja pitää sitä tiukasti lyhyessä hihnassa mukana, mutta tuon ikäisen koiran kanssa kantsii olla määrätietoisen tiukka tilanteessa kuin tilanteessa, sillä se kokeilee varmasti sinua. Ja lenkki-intoa saa varmasti myös aikaiseksi sillä, että lenkin määränpäänä on jokin kiva paikka, missä sitten saa olla vaikka vapaana tai missä leikitään. Tärkeintä on kuitenkin osoittaa koiralle, että sinä päätät suunnan, vauhdin ja mahdolliset tauot. Niistä voi sitten alkaa höllätä taas ajan myötä, kun homma alkaa toimia :)
VastaaPoistaOhitustreenejä kannattaa vieraiden koirien kanssa tehdä, jos vaan tilaisuuksia järjestyy. Ottaa ohitukset aluksi niin kaukaa, ettei sillä kerta kaikkiaan tule vielä mieleen käydä maahan tai rimpuilla koiran suuntaan. Tällä pitkällä etäisyydellä (riittäiskö toisella puolella autotietä arkitilanteissa?) sitten yrität saada huomion itseesi lelulla/namilla, ja palkitset reilusti, jos ohitus onnistuu (=ei käy maahan, rimpuile). Jos se taas ehtii jo käydä makaamaan, niin lähdet vaikka toiseen suuntaan, ettei se saa tahtoaan läpi sillä tavalla. Nyt voisi ylipäätään pitää taukoa siitä, että moikkailisi kavereita hihnassa ja tehdä näin selväksi taas, että lenkillä käyttäydytään sinun sääntöjen mukaisesti. Sitten tekee erikseen ne lenkit koirapuistoon/metsään, missä voi kaverien kanssa remuta vapaana. Ei se muutu epäsosiaaliseksi, vaikkei joka päivä koiria tapaisikaan :)
Tämmösiä ite oon tehny tai tekisin vastaavassa tilanteessa, täytyy tulla testaamaan juttuja käytännössäkin pian :)
Toisella puolella tietä ei riitä! :D Aika vähän ollaan toisia koiria moikattukaan lenkeillä, kun Tilda on käyttäytyny tyhmästi. Tänään meni hyvin, kun lenkillä sama koiran tuli vastaan kaksi kertaa. Ekalla kerralla Tilda meni maahan - lähettiin poispäin eli ei päässy moikkaamaan. Toisella kerralla otin namit ja Tilda pysyi sivulla ihan koiran lähelle asti - sai moikata. :)
PoistaPannan kanssa usein lenkkeilläänkin nykyään, mutta aina se pieni nykäisy ei riitä. Tildaa saa vetää ihan koko voimalla välillä perässään ja se kiskoo itse vastaan. Yleensä tässä vaiheessa tosin mulla on jo menny hermot sen käytökseen ja silloin Tii laittaa aina enemmän vastaan. Mutta me harjotellaan ja Sari pidetään joku hihnassakulkemisklinikka, kun kotiudutte. :)
Hauska mutta haastava Tilda :) Hihnaklinikka voidaan joo pitää, eiköhän me keinot keksitä!
Poista