Agilityrata, nollatulos, 1. sija ja serti. Niin hyvä olo on nyt kaiken sen taistelun ja pahan mielen jälkeen. :)
Reilun kuukauden kisatauko teki hyvää. Saatiin kumpikin nollata kisastressi ja aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Oivalluksiakin matkan varrelle sattui ja ne olivat varmasti osana tätäkin päivää. Tilda ehdottomasti tarvitsee energianpurun ennen kisoja. Se on nyt todistettu. Treenejäkin ennen tehty puolen tunnin vapaana juoksentelu parantaa pikkuketun keskittymistä hurjasti. Kurja vaan, kun pimeys tekee metsälenkit niin hankaliksi...
Tänään mukana Lempäälässä oli ihailtavan fiksu pieni punainen. Voin kuvitella, että Tildalla oli samanlainen olo kuin minulla, kun odotettiin omaa starttivuoroa: Luottavainen ja rauhallinen, lisänä ripaus itsevarmuutta ja taistelutahtoa. Ensin juostiin hyppäri, jonka tuomarina toimi Minna Räsänen. Todella kiva rata, jossa oli irtomista ja yllättäviä putkikulmia. Harmi kyllä mokattiin lähtö erinäisten sattumien summana. Yhtäkkiä meidät heitettiinkin jo radalle ja Tilda taisi tästä mennä hämilleen. Alussa heti kepeillä Tilppa sai nuuskutuskohtauksen ja siinä hetki odoteltiin, että nenä nousi maasta. Kielto hypyltä, en varmaan ohjannut selvästi. Lopputuloksena hylly. Mutta jatkettiin hyvillä mielin loppuun asti! Tildalla oli myös vauhtia kivasti ja se haki hienosti kaikki putket niin kuin kuuluikin. :)
Agirata heti hyppärin perään oli Johanna Wüthrichin käsialaa. Helppo juoksurata, johon sain tehtyä yhden takaaleikkauksen.
"Lähdöstä jo näki, että Tilda oli järkevällä tuulella" ja "hyvä, siisti ykkösten rata" olivat koutsin kommentit radan jälkeen. Kettunen olikin täysillä messissä! Sillä pysyi hyvin vauhti yllä ja se kuunteli ohjauksia. Viimeisellä putki-hyppy-kepit -suoralla ajattelin, että nyt ei jarrutella. Tilda olikin täysin luottamuksen arvoinen ja sujahti täydestä vauhdista keppeihin! Aikakin oli oikein mukava: -14.15!
Kohti kakkosluokkaa... Jotenkin helpottava ajatus päästä ykkösluokan kirouksesta ja suunnata kohti haasteita. Haasteita totisesti toivonkin sekä itsensä ylittämistä niin itseltäni kuin Tildaltakin. Ohjaustekniikkaa kaipaisin tähän väliin tai välineet vaikeampiin ohjauksiin loppuvat kesken. Videolta myös huomaa, että edelleen ohjaan tietyt kohdat kumarassa. Vaikka rataantutustuessa mietin ohjaukset selkä suorana, ei se suunnitelma vielä kisaradalle asti päätynyt. Toivon uskallusta ja luottamusta, koska Tilda osaa aina yllättää radalla, kun sitä vähiten odottaa. Varmistelut siis sikseen ja ohjaukset asenteella "kaikki tai ei mitään"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti