Agiketun viimeinen päivä

Maanantaina oltiin Tildan kanssa kaksin treenaamassa agilitya. Tehtiin hyppytekniikkaa, keppejä ja valssipätkää. Palkkasin usein ja leikittiin paljon. Tilda oli super ja meillä oli yhdessä hauskaa. Pieni ääni pääni sisällä kuitenkin muistutti, että se saattoi olla meidän viimeinen agipäivä.

14.1.2015 keskiviikkona Tildalla oli aika Eläinystäväsi lääkärin Juha Kalliolle. Olin hermoraunio jo töistä lähtiessäni ja Tildaa hakiessani. Tiesin, ettei reissu päättyisi hyvin... Juha teki ensin ontumatutkimuksen. Tilda aristi lapaluiden takareunalla olevia infraspinatus-lihaksia ja sen hauikset olivat jumissa ja kipeät. Lonkkien loitonnus ja taivutus ei tuntunut Tildasta hyvältä. Jo lonkkaniveleitä tunnustellessa, Juha sanoi niiden olevan epästabiilit. Rauhoituksessa minäkin tunsin, kuinka reisiluun pää luisui pois lonkkamaljasta jo pienestä kuormituksesta. Röntgenkuvissa puolestaan erottui löysyys vasemmalla oikeaa voimakkaampana. Oikean puolen lonkkamalja on Tildalla hiukan paremman muotoinen. Molemmissa lonkkanivelissä näkyi nivelrikkoon liittyvä uudisluuvyöhyke reisiluun kaulassa nivelpinnan rustoreunalla. Juha otti Tildasta myös lonkkien loitonnuskuvan painonvarausasennossa. Kuva paljasti, kuinka vasen reisiluun pää pääsee melkein kokonaan pois lonkkamaljasta ilman lihasten tukea.

14.1.2015 otetut röntgenkuvat. Oikeanpuoleinen lonkkien loitonnuskuva.

25.1.2013 otettu kuva. Virallisten tulosten mukaan vasen lonkka B ja oikea C.

Tuomio oli, ettei Tildasta ole agilityyn. Sen alunperinkin löysät lonkat eivät selvästikään kestä niveliä kuormittavaa sivuttaisliikettä, jota erityisesti pujottelu ja hypyt provosoivat. Lisäksi takajalkojen paheneva kipu aiheuttaa lihasrasitusoireita etupäässä. Tildan lihaksisto väsyy tavallisessakin liikkeessä nopeammin kuin normaalisti, koska lonkkanivelten toiminta vaatii siltä koko ajan aktiivista työtä reiden ja lantion lähentäjälihaksilla. Väsyneenä liikkeen aktivoiminen taas aiheuttaa sen, että nivelet toimivat huonosti ja lihakset sekä lonkat kipeytyvät.

"Agility kannattaa lopettaa."
"Kokonaan?"
"Kyllä."
Katsoin unista pikkukettua kyljessäni ja kyyneleet vierivät pitkin poskia.

Niin rakas pikkukettu ❤

Tildan nivelrikon hoidon perusta on lihaskunnon ylläpito ja voinnin jatkuva seuranta. Rauhallisempien ja vähemmän kuormittavien lajien harrastamista saadaan jatkaa, kunhan kettusen lihaskunnosta ja -huollosta pidetään hyvää huolta ja liikuntaa kontrolloidaan. Toko, mejä ja nome ovat sallittujen lajien joukossa. Metsässä saa juoksennella ja uiminen on hyvästä. Liukkailla pinnoilla pallolla palkkaaminen sekä kavereiden kanssa leikkiminen on kiellettyä.

Mitä nyt sitten? Tildaa ajatellen... Olen kiitollinen Niinu Linnalle, joka patisti minua viemään sen ortopedille ja samalla syytän itseäni, koska olen tehnyt Tildan kanssa agilitya ja satuttanut sitä sillä. Kuinka monta kertaa Tilda on vireellään yrittänyt kertoa, että "en halua, sattuu", mutta minä olen patistanut juoksemaan ja hyppäämään... Yritän ajatella, etten voinut tietää. Kaksi vuotta sitten Tildan B/C lonkat kuvannut lääkäri sanoi lonkkien olevan ihan hyvät harrastamiseen, samoin on sanonut hieroja ja fysioterapeutti. Itseäni ajatellen... Tuntuu samalta kuin luistelijalta olisi viety luistimet tai viulistilta viulu. Harrastus, jossa koin itselleni tärkeitä vahvoja tunteita, jossa todella halusin kehittyä ja josta nautin, loppui kuin seinään. Helpompaa olisi ollut satuttaa jalkansa niin, ettei voisi juosta enää. Nyt minulla on kaikki, kädet, jalat, pää ja esteet, muttei koiraa juoksemaan rinnalla.