Tilda RTK1 ja pää pyörryksissä

Niin, siinä meidän tämän hetkinen tilanne. Paljon on muutoksia ja huolen aiheita pienen kettusen elämässä. Viikko sitten lauantaina kuitenkin rämmittiin Tildalle sen ihkaensimmäinen koulutustunnus. Tamsk järjesti hienossa uudessa hallissa rally-tokokisan, jossa tuomarina oli Krista Karhu. Näin hallikauden alussa ja moneen asiaan reagoivana Tildalla meinasi olla nenä maassa vähän väliä (ja miksipä ei, kun herkkupalojakin tuntui löytyvän tämän tästä), mutta saatiin kuin saatiinkin radalta kasaan 71 pistettä. Se oli kolmas hyväksytty tulos alokas luokasta ja näin ollen Tildan nimen edessä komeilee nyt tunnus RTK1 ja me saamme siirtyä rallyssa avoimeen luokkaan. Rata oli todellakin rämpien tehty ja tuntui tahmealta. Tilda ei ollut täysillä mukana ja itselläkin oli turhan löysä olo. Kisafiiliksestä ei ollut tietoakaan. Kyltteinä oli paljon käännöksiä niin oikeaan kuin vasempaankin, mutta onneksi vain yhdestä vasempaan käännöksestä saatiin rintamasuuntavirhe -10p. Toinen kymppi lähti kaksi kertaa perusasentoon istumisesta, lisäksi saatiin 9 pisteen verran pieniä miinuksia mm. vinosta perusasennosta ja kyltin nuuhkimisesta. Rally-tokon alokas luokka on nyt kuitenkin taputeltu ja avoin siintää ajatuksissa varmaan aikaisintaan keväällä. Tilda tuntuu olevan ulkokentällä parhaimmillaan.

Uudessa hienossa hallissa uudet hienot hajut.

Kisaaminen on rankkaa.

Mutta sitten pää pyörryksissä osio. Pari viikkoa ollaan nyt asuttu uudessa ihanassa kodissa loistavien lenkkimahdollisuuksien äärellä. Muuton aikana Tilda oli näennäisen rauhallinen. Sen pienessä päässä liikkui kuitenkin varmasti paljonkin, sillä nyt näkee, että se stressaa. Jokainen laatikon tai tavaran siirto paikasta toiseen aiheuttaa huolestuneen katseen ja kyyhötyksen turvallisessa paikassa. Remonttihommien alkaessa Tilda jää nurkan taakse häntä koipien välissä kuuntelemaan tilannetta ja on lähdössä ulos aina kun mahdollista. Metsässä se näyttää unohtavan ahdistuksensa ja saa villikkohepuleita suolla ja sammaleilla. Myös sohvalla rauhassa oleilu koko perheen voimin saa pikkuketun käpertymään kylkeen kiepille. Sitä ollaankin nyt koitettu tehdä. Rentoutua kaiken kiireen ja touhun keskellä, tuulettua metsässä ja treenailla entiseen malliin siinä sivussa. Suuret muutokset tulevat väistämättä jatkumaan vielä vuodenvaihteessa, joten jotenkin tässä välissä on kettusen oloa helpotettava.

Tiesinhän, että Tilda on superherkkis, mutta kurjaa oli silti huomata, kuinka paljon muutto ja sen tuoma kiire ja stressi näkyivat kettusessa. Nyt Tilda vaikuttaa jo voivan paremmin, mutta viime viikolla se haukkui kaikkea ja näki mörköjä sielläkin, missä niitä ei ollut. Se kyyhötti eteisessä, kun remontoimme, eikä halunnut tulla lenkiltä kotiin ollenkaan. Ei ihme, ettei rallykisa mennyt täydellisesti. Eikä oikeastaan ihme, ettei Tilda tuonut syksyn viimeisissä taippareissa variksen varista. Herkkikselle koetilanteen tuoma jännitys ja kova viretila, valtava stressi ja kaiken sen hallinta samalla kertaa purkautui floppina.

Treeneissä meillä menee onneksi ihan mukavasti. Ja onneksi saatiinkin taas tokon ryhmäpaikka, niin tulee tehtyäkin jotain ja saadaan väkisin Tildan kanssa yhteistä aikaa. Kokeisiin ollaan menossa, mutta saa nähdä, miten käy. Jokunen hetki on onneksi vielä aikaa kasata ajatuksia kisakuntoon ja tehdä toimintasuunnitelmaa. Taipparitreenejä jatketaan talven yli tauon jälkeen sään salliessa. Olosuhteet NOU1 -tulokseen eivät olleet suotuisat enää syksyllä, mutta lopullisesti me ei luovuteta. Todistettu kuitenkin jo on, että Tildassa on taipumuksia! Jotain muutakin mukavaa harrastuksen tynkää haluaisin Tildan kanssa touhuta. Harmi vaan, kun kaikki vauhtilajit tuppaavat olemaan liian raskaita Tildan kropalle. Niissä pääsisi hyvin tuulettumaan.