torstai 12. kesäkuuta 2014

Itkupotkuraivaria ja riemun kiljahduksia

Sitä on agility! Sunnuntain kisat olivat taas yksi turhautumisen paikka ja olin taas heittämässä hanskoja tiskiin. Välillä en vaan käsitä, miksi Tilda toimii tietyllä tavalla. Joskus vire on kuin itsestään oikea, joskus sen kanssa saa taistella uuvuksiin saakka ilman toivottua lopputulosta.

Onnellinen kettu lämppäilee.
Kisoissa juostiin kaksi starttia agirataa, jotka olivat Arto Laitisen käsialaa. Tiukkoja kulmia ja puomiansoja oli havaittavissa. Ensimmäinen startti meni Tildan omaksi esitykseksi. Sillä oli valtavan hauskaa ja se juoksi kuin viimeistä päivää, mutta ohjauksista sillä ei ollut tietoakaan. Nauroin välillä ääneen pinkoessani kettusen kannoilla, koska vaikka se oli juuri sitä, mitä aiemmin olin kutsunut sikailuksi, niin sillä oli hauskaa. Ja se juoksi kovaa! Se fiilis oli se, mitä radalla haetaan. Keskittyminen ohjauksiin lisäksi, niin nappiin menee!

Toinen startti ei ollutkaan mitään, mitä agilityn pitäisi olla. Lähtöpaikalla Tilda jo haukahti ja jäi kyttäämään jotakin. Odotin ja yritin saada kontaktin takaisin tietäen kuitenkin, ettei tästä mitään enää tule. Lähtökäskyn antaessani Tilda syöksyi haukkumaan tuomarin. Jatkettiin kuitenkin muutaman esteen verran, kunnes kettunen jäi haahuilemaan matkan varrelle. Äkkiä pois ja metsikköön piiloon katseilta. Mikä turhautumisen tunne, kun en voinut Tildalle minkään.

Sunnuntai-iltana jo löin vetoa, että seuraavissa treeneissä tiistaina minulla olisi super-Tilda mukana. Voitin! Alle vajaan tunnin mittainen metsälenkki seitsemän tollerin seurassa ja pikkukettu oli innosta täristen tekemässä agilitya yhdessä. Se juoksi kovaa ja oli kartalla ohjauksissa. Kaikki ihana samassa paketissa! <3 Hanna oli suunnitellut radan monenmoisilla valsseilla. Ohjaaja on niissä kertakaikkisen surkea, mutta kyllä me saatiin useita onnistumisiakin. Kuivaharjoittelua vaan kehiin! Tildan kontaktiongelmakin tuli näkyviin, kun vauhti oli kohdallaan. Jatkossa taas palkkaan ja vahvistan 2on 2off -asentoa. Väärin on ollut palkata vapauttamisen jälkeen eteenpäin... Lisäksi Tildan tullessa kontaktilta läpi, rataa ei jatketa eteenpäin vaan koko este otetaan uudestaan. Sitä olen tehnytkin, mutta varovainen saa olla, ettei tuo herkkis ota itseensä ja lopeta koko agia. Kontaktin onnistuessa kaikenlaisia häiriöitä kehiin! Vielä me saadaan nappikontaktit Hilpalle! Nyt täytyy itse olla vaan joka tilanteessa johdonmukainen.

Hyvä treeni, parempi mieli!

Agilityn innoittamana ajeltiin eilen kiireessä Sastamalaan epiksiin. Kisapaikka oli kuitenkin tyhjä ja totesin 45 minuutin matkan turhan ajettuani, että kisat olivat eilen. Aurinko kuitenkin paistoi lämpimästi, joten tehtiin sitten Tildan kanssa kaksin maakuntamatkailu Sastamalan Tyrvään Pyhän Olavin kirkolle.


Reissussa ponit ja hevosetkin saivat kyytiä hurjalta villitollerilta!


Tilda pääsi poseeraamaan uuden Hurtan viilennysliivin kanssa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti