Reppureissulla Lapissa

Viime perjantaina suunnattiin Volvon nokka kohti Lappia. Odotukset olivat korkealla, sillä tarkoituksena oli vaeltaa Hetasta Pallakselle 55km ja majoittua sen jälkeen muutama päivä porokämpässä. Kaikkeen varauduttiin: kylmään, kuumaan ja hyttysiin. Perjantaina ajettiin matkan puoleen väliin Ouluun ja oltiin yö hotellissa. Tildan ensimmäinen hotelliyö ikinä. Olin oikeastaan aika ylpeä. Kerran yön aikana heräsin pikkuketun vahtihaukkuun, joka laantui helposti.



Reissukettu varmistaa, ettei jää matkasta.



Leikitääks, ettei lattiaan saa osua?

Oulusta matka jatkui lauantaina aamulla kohti Pallastunturia. Aikataulu oli tiukka, eikä matkalla paljoa taukoja pidetty, saatikka rinkkaa ja varustusta tsekattu ennen auton jättämistä Pallakselle. Taksi-Jimin kyytiin vaan ja kohti seikkailua! Tilda otti rennosti vieraan miehen kyydissä vieraassa autossa. On se vaan tarkka kettu. Nollasta sataanviiteenkymppiin sekunnissa. Kun oltiin autossa, niin huilattiin, mutta heti kun auto pysähtyi ja joku aikoi poistua kyydistä, Tilda oli kärppänä pystyssä ja pää pyöri hurjasti. Taksikyydin jälkeen vuorossa oli vielä veneilyä järven yli Pallas-Ylläksen kansallispuistoon. Mielessä oli kiljuva ja rimpuileva pikkutolleri juhannuksena soutuveneessä, joten varauduin pahimpaan. Ilmeisesti kuitenkin soutuvene airoineen oli huisisti eri juttu kuin puinen vene moottorilla varustettuna. Tilda käyttäytyi kuin kokenutkin veneilijä ja istua törötti veneessä korvat hulmuten ja kuono tuulta kohti nuuskuttaen.

Rannalta lähdettiin vaeltamaan kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaamme Pyhäkeroa. Armeija hyttysiä ja mäkäräisiä otti meidät kohteeksemme, mutta reippaasti jatkoimme matkaa. Tilda oli flexissä porojen varalta ja yhden sarvipään näimmekin metsän siimeksessä. Vaelluspätkä sujui jotenkuten hyvissä tunnelmissa, mutta Pyhäkerolla räkkä iski totaalisesti vasten kasvoja ja pikkuketun masua. Hyttysten ja erityisesti mäkäräisten miljoona-armeija oli kimpussamme koko ajan täydellä teholla. Paikallaan olo ulkona ei tullut mieleenkään ja mäkäräiset tunkeutuivat hyttyshatun verkon läpi korviin ja silmiin. Hiki virtasi ja Tilda läähätti, sillä lämpöä oli noin 27 astetta ja aurinko paistoi. Tilda kieriskeli maassa, pyydysti ötököitä ja nuoli itseään, eikä pystynyt liikkumaan. Pystytettiin teltat ja paettiin ötököitä autiotupaan, jossa oli kuuma kuin saunassa. Katsoin Tildan turkkia ja masua ja kauhistuin. Turkin seassa käveli satoja mäkäräisiä ja iho masussa oli kuuma ja täynnä punaisia pahannäköisiä läiskiä. Reppana pikkukettu urheasti nuoli haavojaan ja etsi tuvan laverin alta turvallista huilipaikkaa. Nukkumaan mennessä teltassa en voinut ilman kyyneleitä Tildaa katsoa. Pieni punainen käpertyi teltan nurkkaan surkean näköisenä säpsähtäen välillä ikäänkuin häätämään mäkäräistä pois. Yöllä Tilda tuli kylkeeni kippuralle nukkumaan ja minä pidin huolta, että toisella oli lämmin.

Yö ei ollut vienyt räkkää mennessään. Teltasta poistuttaessa sama jatkui: Tilda kieri, nuoli, pyydysti ötököitä, vinkui ja läähätti. Pikkuketun kärsimystä ei voinut katsoa kärsimättä itsekin. Yritettiin jatkaa matkaa kohti tunturia, mutta Tilda ei pystynyt kävelemään pitäessään räkkää loitolla. Pettymyksen saattelemana tehtiin päätös kääntyä takaisin Hettaan. Puolet vaellusporukasta jatkoi matkaansa tunturille, meidän pieni perhe uhmasi räkkää metsän läpi takaisin rantaan. Se olikin tuskallisin vaellus ikinä ja kesti ikuisuuden. Varmasti Tildankin mielestä.

Monilla ihmeen konsteilla selviydyttiin takaisin Pallastunturille auton luo. Siellä mäkäräisiä ei ihan niin paljoa ollut, paarmoja kylläkin. Tilda stressasi kaiken aikaa erityisesti ulkona ollessaan ja kyttäsi ja pyydysti jokaista ötökkää. Otettiin sitten hotellihuone yöksi ja Tilda pääsi rauhoittumaan.

Sunnuntai aamuna aikaisin uskaltauduttiin Tildan kanssa hotellihuoneesta tunturille. Mäkäräiset, hyttyset ja paarmat eivät syöneet meitä enää elävältä, vaikka kettunen taisi niin vielä vähän luulla.

Kaunis maisema ja ihana ilma aamulenkille. (Huom! Räkkä ei näy kuvassa!)

Saatiin viestiä vaellusporukanpuolikkaalta, joka taivalsi yhä Pallasta kohti. Yö oli nukuttu hyvin (Tildakin oli nukkunut hienosti jo toisen yönsä hotellissa!) ja aamupalaa tankattu, joten päätettiin lähteä kavereita vastaan tunturille reitin puolivälin jälkipuoliskolta Vuontispirtiltä käsin. Jo kulki kettusen askel hiukan paremmin. Kuuma oli kyllä, kun tunturin huipullakin taisi olla lähelle 25 astetta. Onneksi oli FitDogin Energy+Rehydrate -jauhetta Tildalle neste- ja energiatankkaukseen. Vuontispirtiltä ylämäkeen tunturille Montellin majan kautta kelpasikin meidän vaeltaa. Pikkukettukin pystyi välillä nauttimaan juoksentelusta tunturilla. Oli tunturipuroja ja sulamisveden jättämiä lätäköitä ja tilaa kirmata tuulen tuivertaessa, kun missään ei näkynyt ketään eikä riesana ollut kuin paarmat ja satunnaiset mäkäräiset.

Tätä jäin kaipaamaan lisää.

Juomatauko helteessä.

Montellin maja tunturin kupeessa.

Kuuma!

Karvamato liikkeellä tunturin rinteessä.

Evästauko.

Onnellinen tollerikin kierii!

"Kävin kattomassa. Ne oli ne kaverit!"

Pulahdus tunturipurossa.

Vaellusta ei tullut kuin noin 14km + 11km räkässä ja helteessä, mutta vaikka omaa mieltä jäikin kaihertamaan menetetyt maisemat ja kokemukset oli tämä Tildalle sopiva Lapin ensivaltaus. Kunto sillä olisi kyllä riittänyt muutaman päivän vaellukseen, sitä en epäile, mutta siinä ötököiden määrässä sen stressitaso olisi ollut koko ajan äärirajoilla. Valtava stressi yhdistettynä poltteleviin mäkäräisen puremiin ja väsymykseen monen päivän vaelluksesta ja skarppina olosta teltassa ja autiotuvissa ei tuntunut hyvältä, kun näki Tildan kärsimyksen jo ensimmäisenä iltana. Lisäksi pelkäsin puremakohtien tulehtumista ja kettusen fyysisen kunnon huonontumista tulehduksen, kuumeen tai allergisen reaktion johdosta. Tunturilta pois pääsy keskellä erämaata kun ei olekaan niin helppoa. Varmasti kuitenkin lähdetään pidemmälle vaellukselle uudestaan. Räkkä jätetään kyllä ensi kerralla suosiolla väliin!

Lyhentyneen ja nopeutuneen vaellusreissun jälkeen parin päivän räkän seassa varaamamme porokämpän odottelu (joka sekin sijaitsi tietenkin keskellä ötököitä) ei houkutellut ketään, joten lähdettiin suoraan ajelemaan etelää kohti. Kellon lähestyessä taas myöhäistä iltaa otimme mökin Aavasaksasta Yli-Tornion kupeesta. Väsynyt ja hämmentynyt pikkukettu etsi taas makuupaikkaa sänkyjen alta ja muista rauhallisista nurkista. Eipä ole sitten pentuajan Tilda ryöminyt sänkyjen alle... Mökin edustalla lentelevät muutamat yksittäiset hyttysetkin saivat Tildan taas sekaisin, kun kettunen yritti niitä pyydystää suuhunsa.

Tildalle oma huone.

Vahtikoira vartioi.

Väsynyt reissulainen.

Mökkeily ja telttailu kaiken muun ohella on Tildalle todella väsyttävää. Kettu vahtii ja vartioi ja huolehtii kaikista muistakin kuin vain itsestään. Ajomatkalla Tilda nukkui, mutta oli heti skarppina pystyssä kun jotain tapahtui. Loppumatkasta pieni punainen kiipesi auton takapenkillä syliini ja käpertyi siihen nukkumaan. Voi pikku-Tilda. Tuli ihan pentuajat mieleen. <3

Kotimatkalla Kalajoella meressä pulahtamassa.