Sinne se lähti autoa haukkumaan. Ja tänään sama homma miesten kanssa, jotka oli tarkastamassa verkkoja jäällä. Mitä ton kakaran kanssa voi tehdä? Se on menoa heti, kun joku epäilyttävä kohde osuu Tildan silmään. Haukuttava saattaa olla vaikka kuinka kaukana ja vaikka muutakin puuhaa olisi tarjolla, niin korvat unohtuu matkalle siltä seisomalta. Tänään oli järven jäällä hauskaa ehkä viisi minuuttia. Tilda spurttaili innoissaan ja tuli vauhdilla luokse kutsusta. Se siitä hyvästä fiiliksestä, kun yhtäkkiä kokoajan näköpiirissä olleet tyypit herättivät kettusen huomion. Kauas Tilda juoksi haukkuen ja käskyillä, kielloilla, kutsuilla tai pillillä ei ollut mitään väliä. Onneksi se edes jää jonkun matkan päähän haukkumaan. Jos jotain hyvää pitää hakea... Lopulta lähdin kävelemään pois päin pillittäen ja käden levällään. Hetken päästä Tii vilkaisi minuakin ja mietittyään lähti pinkomaan tuhatta ja sataa luokse. Hieno kettu siinä kohtaa, mutta kotimatka sujuikin sitten hihnan päässä. Mentiin haukun kohteena olleiden miesten ohikin ja vähän meinasi haukkua päästä siinäkin. Hihnassa Tilda kuitenkin kuuntelee paremmin ja jopa pystyy käskystä lopettamaan haukun ja melkein unohtamaan epäilykset.
 |
| Viime keväänä onnistui tälläinenkin lenkkeily. |
En tiedä onko iällä vaikutusta Tildan käytökseen. 16 kuukautta tuli juuri täyteen. Mörköikää en osaa Tildaan yhdistää, onhan tätä samaa touhua jatkunut jo ainakin kesästä asti. Metsässä lenkkeilijöiden
tai marjanpoimijoiden kanssa on siis ollut samat ongelmat. Vai kuinka kauan "mörköikä" kestää? Rasittavaa se ainakin on ja turhautumisen tunne on valtava, kun kaikkea on kokeiltu ja mikään ei auta, kun haukkuminen alkaa. Terävä kettu saisi olla vähän vähemmän terävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti