Viimeisiä agikisatreenejä

Viime viikon torstaina suunnistimme jännityksen vallassa Nokialle epävirallisiin (vielä juu..) agilitykisoihin. Kaksin oltiin Tildan kanssa liikenteessä ja paikka oli uusi, joten jännitys hiipi väkisinkin mieleeni. Taisi tuo uuden paikan jännitys vähän tarttua sitten Tiipeliinkin...

Startattiin kaksi kertaa: kerran mölliradalla ja kerran kilpailevien radalla. Möllirata oli helppo. Paljon suoraa juoksua, eikä kontaktin kontaktia. Taisi olla jopa liian helppo meille. Tilda oli aivan ulapalla! Teki omia kierroksia radalla, kävi kokeilemassa onneaan väärillä esteillä, eikä kuunnellut sitten yhtään. Loppuhuipennukseksi kettu bongasi viimeisen hypyn sijaan radan ulkopuolella olleen suojatun aa-esteen... Miten niin kontaktit on kivoja? Radalta poistuttaessa olin jo itkukurkussa valmiina lähdössä suoraan kotiin. Vein villitollerin autoon ja yritin nostaa itsetuntoa takaisin Tildalle sopivalle tasolle, kun aloitettiin möllien palkintojenjako. Tajusin siinä samassa, että medejä mölleissä oli vain kolme, joten jouduin nöyrtymään ja hakemaan lelupalkinnon sähläreille.

Kilpailevien rata sopikin meille sitten paljon paremmin. Kaikki esteet pussia lukuunottamatta olivat käytössä ja rata tuntui kivalta. Muutama hankalampi kohta radalla oli, muuten se oli "peruspyöritystä". Luotin lähdössä jo Tildaan paremmin kuin edellisellä kerralla ja parempi radasta tulikin. Pari pitkäksi venynyttä mutkaa, yritys aalle ja lentokeinu, mutta muuten olin tyytyväinen. Tilda suoritti kepit hienosti hankalasta kulmasta ja loppuradasta oli jo oikein skarppina mukana. Ei tarvinnut lopettaa agilitya kokonaan! ;)

Seuraavana päivänä olikin vuorossa Tamskin epikset Niihamassa omalla treenikentällä, omilla treeniesteillä. Lisäksi saatiin kisaseuraa, kun Sari ja Sella lähtivät treenaamaan myös ja Jonna tuli Lovan kanssa turistiksi. Jännitys pysyi hallinnassa ja luotto Tildaan kohdillaan, kun oli tuttuja ympärillä. Ilmoitin meidät pelkästään kisaavien radalle, mutta otin kaksi starttia. Ensimmäinen startti ja pikkukettu oli loistava! Se oli sitä agilitya, johon tiesin meidän pystyvän! Vauhtia oli sopivasti ja Tilda oli superfiksu. Se kuunteli ohjaukset ja teki niin hyvin kuin osasi. :) Tässäkin todistettiin ainoastaan ohjaajan osaamattomuutta, kun ohjasin viimeiset esteet väärältä puolelta ja sain meille hylätyn.

Hyvässä fiiliksessä oli kiva lähteä uusintaan. Palautuminen edellisestä suorituksesta oli Tildalle lyhyt ja ensimmäisestä esteestä alkaen huomasin kettusen vireen laskenneen. Alkuun putkelta kielto. Yhä vähän epävarmoilta kepeiltä Tiiteli tuli väärästä välistä ulos ja toisella yrityksellä kävi haukkumassa pojan pienen matkan päässä. Palasi kuitenkin kepeille oikein. Tästä episodista 5 virhepistettä. Loppu rata liideltiinkin mallikkaasti loppuun ja olin super tyytyväinen pieneen punaiseen agilitykoiran alkuun! <3

Kuva Jenny H.

Miksi sitten kaksi edellistä kisaa on mennyt sähläten ja sinkoillen kentällä ja tämä viimeinen vireeltään lähes nappiin? Niihamassa oltiin jokaviikkoisella treenikentällä tutuilla esteillä. Lisäksi tuttujen lenkkireittien ansiosta käytiin ennen rataa lämmittelylenkillä metsässä ja Tilda sai pinkoa ylimääräiset energiat pois. Oltiin myös aiemmin päivällä ehditty tehdä metsälenkki. Hervannassa ja Nokialla tyydyimme hihnalämmittelyyn kotona vietetyn päivän jatkoksi. Seurakin taisi tehdä meille kummallekin hyvää. Minä en ehtinyt panikoimaan, kun oli muuta ajateltavaa ja Tildakin sai unohtaa aksaesteet hetkeksi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta on se vaan tasapainoilua tuon otuksen vireenkin kanssa. Tästä voidaan kuitenkin oppia jotain tulevia koitoksia varten... Seura ja pieni irtiotto tekevät meille hyvää! Näillä eväillä kohti agirotua... ;)