Viimeiset eväät taipumiseen

Maanantaina oli vihoviimeinen taipparikurssikerta ja tiedossa oli koko taipparisetti: vesityötä, hakuruutu ja jälki. Tildan kanssa käytettiin vapaa-päiväni hyödyksi ja pakattiin jo aamulenkille vaakku reppuun. Tarkoitus oli saada kettuselle varis kantoon ja "hankalaranta"-treenit käyntiin. Ajeltiin Sääksjärvelle, jossa tiesin olevan parikin suolampea. Tildalle on ylitsepääsemättömän jännittävää mennä veteen, jos etutassut eivät osu pohjaan. Taippareissa vesityöhön ei aina osu kuitenkaan sileähiekkainen biitsi, joten sinne suohonkin on vaan molskahdettava. Noutaminen vedestä on Tildan elämäntehtävä. Tälläkin kertaa keppi oli haettava lammesta, vaikka jokunen hetki siinä meni ennen kuin pikkukettu uskalsi laittaa itsensä suoraan veden varaan. Muutaman hienon molskahduksenkin näin! Uinnin jälkeen kaivettiin varis esiin. Vaakku oli ensin sukassa ja kädestä Tilda heti ottikin linnun suuhun ja kantoi sitä. Haetutin varista pienen matkan päästä muutaman kerran ja kyllä se sen nouti ja palauttikin! Lopuksi otin sukan salaa linnun päältä pois, siivet oli vielä sidotut ja voi ihme - pikkukettu nouti ja toi vaakun käteen! Valoipa tuo taas pientä uskoa siihen, että me joskus ne taipparit läpäistään. :)



Aamutreenin jälkeen.

Iltasella hypättiin sitten taas autoon ja porhallettiin Kangasalle. Treenit aloitettiin jäljellä. Tälläkin kertaa jälki vedettiin variksella, mutta kaatona oli oikea kani. Nyt jälkivaris laitettiin visusti piiloon tollereiden neniltä ja se toimi. Tilda ei ensin meinannut lähteä jäljelle, mutta uusintalähetyksellä nenä vei kettusen hienosti kanin luo. Nuuskuttelua, mutta ei ylösottoa. Kouluttaja meni heittämään kania Tildalle pari kertaa ja niin tuo pieni vaan otti ja kantoi kanin puoleen väliin matkaa. Kehotuksesta Tilda otti kanin uudestaan suuhun ja toi muutaman metrin päästä minusta sivuun. Vähän oli "mun kani" -eleitä havaittavissa, mutta super Tii! Vastaava suoritus taipparipituisella jäljellä olisi riittänyt hyväksymiseen.

Seuraavana päästiin vesitöihin. Tarkoitus oli heittää lokki ensin maalta veteen ja toisen kerran veneestä kauemmas. Tildan mielestä suoranta oli kuitenkin liian pelottava, joten kouluttaja kehoitti lähettämään Taavetin "helpommasta" kohdasta (eli samanlaisesta äkkisyvästä vajoavasta rannasta). Uusintalähetys parin metrin päässä vedessä kelluvalle lokille ja Tilda jäi edelleen kauhomaan vettä. Odoteltiin ja kannustin Tildaa hiukan menemään veteen. Piippailujen, kauhomisten, tärinöiden ja erilaisten sijaistoimintojen jälkeen Tilda pääsi veteen. Levällään kelluva iso lokki vajosi kuitenkin tassujen voimasta veden alle joka kerta, kun pieni ui lähelle. Upeasti kettu jaksoi taistella luovuttamatta ja sai viimein lokinretkaleen hampaisiinsa! Maalle astihan se sitten oli ylpeänä tuotava. Kouluttajan sanoin tuo vesinouto oli lottovoitto Tildalle ja voitoksi se jätettiin. Venettä oli lähtiessä vähän haukuttava, aika jännä...



Viime viikon treenikerralta. Lokki maalla. (c) Risto Syrjä



Viime viikolla ranta oli helppo. (c) Risto Syrjä



Ja lokki tuli hienosti käteen :) (c) Risto Syrjä

Hakuruutuun saikin sitten valita damit tai vaakut. Pohdinnan jälkeen päätin laittaa Tildan damiruutuun. Se kuitenkin vasta oli aamulla ensimmäisen kerran ottanut variksen kunnolla kantoon, enkä vielä ollenkaan luottanut siihen, että sama tapahtuisi uudestaan. Hakutyö olikin kettusella vähän hakusessa. Lähellä oleva jälki piti käydä tarkastamassa ja se taisi innoittaa sitten muuhunkin ylimääräiseen nuuskutteluun. Kaksi damia sain hyvin käteen, yhden lähettämällä Tildan suoraan damia kohti ja yhden Tilda haki, kun käveltiin yhdessä lähelle damia. En tiedä, missä pikkuketun ajatukset olivat, eivät ainakaan samoissa töissä, kun minulla. Onneksi Tildalta on nähty myös hyvää hakutyöskentelyä ja tiedän, että sen se osaa - kun vaan viitsii.

Kaikinpuolin tähän oli jokatapauksessa erittäin hyvä päättää taipparikurssi. Paljon saatiin eväitä omiin treeneihin ja toivoa NOU1 -tuloksen saavuttamiseksi. Tavattiin myös mukavia ihmisiä ja koiria, joiden kanssa toivottavasti jatkossakin törmättäisiin ja päästäisi treenailemaan. :)



(c) Risto Syrjä