Tamsk järjestää flyballtreenejä keväällä ja kesällä noin kerran viikossa. Pääsimme keskiviikkona kokeilemaan lajia näin alkuun ja katsomaan, mitä mieltä pikkukettu pallosta ja sen hakemisesta olisi. Flyballhan on nopeuslaji, jossa kaksi neljän koirakon joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan. Koirat lähetetään viestinomaisesti neljän hyppyesteen takaa hakemaan pallo laatikosta ja tuomaan se hyppyjen kautta takaisin lähetysalueelle. Flyball-laatikosta aloitimmekin treenin. Koira laukaisee pallon laatikosta koskemalla laatikon seinämää. Tilda hoksasi nopeasti, kuinka pallon saa kolosta ja ihmeekseni tarjosi sitä heti minulle. Treenien päätteeksi otettiin kisanomainen kierros neljän koirakon kesken, jossa kahden hypyn takaa lähetettiin koira pallon hakuun. Hienosti jokainen koira sai pallon laatikosta, mutta vielä jäi treenattavaa siinä, että jokaisen esteen kautta on tultava takaisinkin ohjaajan luo. Tilda oli koko treenin ajan tosi täpinöissään pallosta ja nostatti kierroksiaan katsomalla muiden koirien spurtteja. Hyvä näin - innostusta lajiin siis löytyisi! ;) Jospa otetaan flyball kesän ajaksi höntsäilyksi mukaan ja käydään jokusen kerran treenailemassa...
Mutta viimein... Tänään oli vuorossa kauan odotettu mejä -koulutus. Pitkään olen jo halunnut kokeilla, kuinka Tilda ajaisi verijälkeä ja nyt Pirkanmaan palveluskoiraharrastajat tarjosivat siihen kivan mahdollisuuden. Isäntäkin saatiin lähtemään reissuun mukaan ja myös kiinnostumaan lajista entistä enemmän!
Päivä aloitettiin teoriaosuudella, jossa kuultiin monipuolisesti mejä-kokeen kulusta ja jäljen treenaamisesta. Koe on kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä jokainen osallistuja tekee jäljen. Toisena päivänä jäljet ajetaan sekä jokainen osallistuja on tekemällään jäljellä mukana oppaana. Jälki on piirretty karttaan ja jäljen tekijän on osattava kartan ja kompassin avulla suunnistaen vetää jälki maastoon. Mejässä on avoin- ja voittajaluokka, avoimen luokan jäljen ollessa noin 900m pitkä ja voittajaluokan 1400m. Aikaa koiralla kummassakin luokassa jäljestämiseen on 45 minuuttia. Avoimen luokan jäljessä on kaksi kulmaa ja niissä makuut, joissa on potkittu maata ja pöyritelty veristä sientä (haavoittuneen eläimen makuupaikka). Jäljessä on alku, kaksi makuuta ja kaato, joiden välissä on kolme suoraa kulmikkaisen U-kirjaimen muodossa. Alku on samanlainen kuin makuut, mutta kaadosta (eläimen kaato paikka) löytyy lisäksi esim. peuran sorkka. Jälki vedetään liinan päässä olevalla sienellä, johon alussa ja makuilla kaadetaan naudan tai riistaeläimen verta. Verta jäljen tekemiseen käytetään kokeessa 3dl ja jäljen annetaan muhia maassa noin 18-24 tuntia. Meille oli tänään veret lantrattu vastaamaan 18 tunnin jälkeä. Jäljet itsessään vastasivat muuten avoimen luokan jälkiä, mutta olivat vain noin 150m pituudeltaan.
Jäljestämistilanne oli alkuun Tildan mielestä jännittävä ja heti metsään tullessamme se haukkui kouluttajan ja muut kurssilaiset. Oli myös epäilyttävää, kun opas lähti metsään kulkemaan jäljen sivussa edellämme. Jäljelle Tilda lähti hyvin, kun näytin alkua ja kkannustin eteenpäin. Kettunen tiesi heti, mitä pitää tehdä. Ilmavainua käyttäen se otti alkuun jo melkoisia spurtteja ja jouduin hidastamaan vähän pikkuketun tahtia. Onneksi myös maavainu oli Tildalla käytössä. Ihmiset jäljen laidalla välillä häiritsivät Tildaa ja muutaman kerran täytyi karvamadon käydä kieriskelemässä sivummalla. Käskettäessä Tiitiäinen palasi hyvin jäljelle. Se selvästi tiesi koko ajan, missä jälki menee. Makuut Tilda merkkasi haistelemalla. Tosin kiire oli jo jatkaa jäljestämistä ja jouduin kutsumaan Tildan takaisin katsomaan makuita paremmin. Viimeisellä suoralla pikkukettu teki piston eli ajautui jäljeltä sivuun ja palasi toisesta kohtaa takaisin. Veren haju leviää maastossa laajemmalle alueelle kuin vain vedettyyn kohtaan, joten pistot ovat tavallisia ja sallittuja. Hienosti päätyi Tii kaadolle ja haisteli ja nuoli sorkkaa tohkeissaan. Ottipa se sen kantoonkin hetkeksi ennen kuin luovutettiin sorkka pois!
"Osaa se jäljestää" ja "ilmavainuinen koira" jäivät päällimmäisenä mieleen kouluttajan kommenteista. Nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin saattoi laittaa Tildan haahuilut jäljellä ja hyvän jälkikoiran siitä kuulemma treenillä saisi. Varmasti teemmekin kettuselle verijälkiä lisää. Oli se sen verran mielenkiintoista katseltavaa. Ja ihanaa oli nähdä jälleen kerran metsästyskoira sille luonnollisessa puuhassa. Kaksi muuta koiraa koulutuksessa olivatkin rottweilereita, joten pienoiselta etulyöntiasemalta tuntui... Hieno pieni punainen! :)
 |
| On se vaan metsäkoira tuo kuikelo <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti