Vuoden ensimmäinen treeni - ohjaaja hiljaa!

Vuoden ensimmäinen päivä alkoi neljän asteen lämpötilassa vihreässä metsässä retkeillen. Ei uskoisi, että on tammikuu, kun ympärilleen katselee... No - noutotreenin sää tekee helpoksi ja mukavaksi. Sain keponkin ketunpitelijäksi ja kuvaajaksi matkaan, joten treeni oli oikein tehokas! Videot tosin ovat turhia julkaistavaksi, niissä kun näkyy melkein vaan metsää...

Annoin Tildan alkuun hetken nuuskuttaa varista ja palkkasin, kun se hyvällä otteella antoi lintua minulle. Sitten sai kepo viedä pikkuketun piiloon, kun vein variksen metsään. Ensimmäisessä noudossa Tilda löysi variksen heti, mutta taisi jäädä miettimään, mitä sillä tekisi tai miten kantaisi. Muutaman kerran varis kävikin maassa palautusmatkalla, kun Tilda korjasi otetta.

Välissä tein pari pientä noutoa läheltä, jotka taas muistuttivat omasta käytöksestä. Tildalle on annettava rauha tehdä itse ja minun on muistettava luottaa koiraan. Kehut kesken suorituksen saavat kettusen pudottamaan linnun, jonka jälkeen saan kysyvän katseen. Lisäksi "täällä" -käsky toimii paremmin kuin pilli. Sitä ollaan pyritty vahvistamaan joka tilanteessa, joten kai se on nyt päällimmäisenä luoksetulona Tildan mielessä.

Toisen noudon tein Tildalle myös niin, ettei nähnyt minne variksen vein. Suunta olikin ensin kettusella hukassa ja se kävi läpi kaikki paikat, jossa lintu oli aiemmin ollut. Uudella lähetyksellä suunta löytyi paremmin ja jo väsähtänyt pikkukettu saapui aarteelle. Nyt maltoin pysyä hiljaa luoksetulokäskyä lukuunottamatta ja niinhän se lintu palautui yhdellä nostolla minulle. Kun vaan nyt muistaisi toimia itse hyväksi havaitulla tavalla, eikä palaisi takaisin vanhoihin kaavoihin. Eipähän Tildakaan voi tietää, miten pitäisi hommat hoitaa, jos minä sekoilen...