NOU0

Melkein kaksi viikkoa sitten 12.10. käytiin treenaamassa Auran Nuuskujen järjestämissä taippareissa. Koe pidettiin Mjösundissa Kemiönsaaressa. Meiltä matkaa sinne oli kahden ja puolen tunnin verran, mutta koska oltiin päätetty viettää koko perheen yhteinen syksypäivä luonnonhelmassa nauttien niin eipä tuo matka kauheasti puuduttanut. Oikeastaan oli tosi mukavaa ja rentoa. :)

Oltiin onneksi saatu paikka iltapäiväryhmästä, joten lähtö ei ollut kamalan aikainen. Hyvissä ajoin päästiin kuitenkin koepaikalle ilmoittautumaan ja käveltiin siinä lenkkiä Tildan kanssa. Ja sitten käveltiin vähän lisää. Ja vielä vähän lisää... Aamupäivän ryhmän koe oli venynyt, joten mehän sitte odottelimme. Ja koska Tilda tiesi, että hommia oltiin tultu tekemään, niin piippaus ja kiljuminen alkoi samantien, kun jäätiin paikalleen tekemättä mitään. Autoonkaan en viitsinyt sitä laittaa kiljumaan entistä enemmän kierroksia itselleen, kun ei tiennyt millon pitäisi olla valmis alkupuhutteluun. Viimein tuomari Petri Tuominen saapui ja aloitettiin sosiaalisella käyttäytymisellä tuomarin kertoessa kokeen kulusta. Kaikki muut koirat istuivat niin hienosti hiljaa paikallaan ja iloisena tervehtivät tuomaria sen tullessa moikkaamaan... Tilda oli Tilda. Se teputteli edestakaisin ja jaksoi hetken istua välillä sivulla, pieni piippailukin kuului varmasti kauas. Tuomarin kettunen otti vastaan varovaisesti nuuskuttaen ja sitten sivuuttaen kokonaan.

Yhteisen aloituksen jälkeen lähdettiin lähemmäs koepaikkaa. Koirakkoja oli ryhmässä 8, meidän vuoro oli kuudentena. Tilda oli ainoa tolleri, muut osallistujat olivat kultaisia, flättejä ja labbiksia. Käytiin katsomassa kahden ensimmäisen koiran suoritus vesityössä ja hakuruudussa. Käyttölinjaiset labradorinnoutajat tekivät kumpikin upeasti töitä pysyen ihmeellisen rauhallisina. Nauratti ajatus meidän pikkuketusta sähläämässä ja pohtimassa syntyjä syviä varisten luona.

Liian aikaisin lähdettiin autolle. Otin Tildan ja tehtiin joitakin maltti-istumisia variksella ja muutama nouto ja nosto. Ei meinannut lintu kiinnostaa ja sanoinkin jo, ettei Tilda variksia ruudussa taida tuoda. Sitten lähdettiin kävelemään lähemmäs odotuspaikkaa. Ja odotettiin taas liian kauan. Tilda piippasi ja sinkoili hihnassa joka suuntaan, mutta en hermostunut melkein yhtään!

Viimein pitkien odotusten jälkeen oli meidän vuoro. Tilda oli ihmeen hiljaa rannassa. Ensimmäinen lokki heitettiin rannasta viiden metrin päähän veteen. Tilda haki sen rantaviivalle ja jäi tutkimaan. Annoin siitä tuomarille. Toinen heitto tehtiin veneestä laukauksen saattelemana. Laukaus haulikolla tuli vierestä noin seitsemän metrin päästä ja lokki lensi veteen muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Tilda oli rauhallinen, kuunteli laukauksen ja lähti käskystä uimaan. Reippaasti se ui suoraviivaisesti lokille ja tarttui siivestä kiinni. Toi taas rantaan niin että nostin linnun vedestä tuomarille.

Seuraavaksi siirryttiin parikymmentä metriä rannasta metsään hakuruutuun. Tilda veti, mutta oli ihan hiljaa. Maasto oli ihanaa sammalmätästä ja havupuita, joten näkyvyys ruudussa oli todella hyvä. Taas ammuttiin laukaus ruudun keskellä ja samasta suunnasta heitettiin varis. Sitten sain luvan lähettää Tildan hakuun. Yritin muistuttaa Tildaa taskussa olevasta possunkorvasta, mutta tuomarin painostavan katseen alla se ei oikein onnistunut. Kettu lähti hakuun hyvin ja meni tarkastamaan variksen. "Äh, täällä onkin vaan tällänen ällö... Voisinkohan hakea jotain muuta..." Kierros varikselta jatkui yleisön joukkoon, varispussille ja eväskorille eikä Tildalla ollut aikomustakaan kuunnella luoksetulokutsuja. Se mietti varmaan kovasti juoksennellessaan, kuinka ratkaisisi tehtävän, niin ettei variksia tarvitsisi metsästä hakea. Sain villikon uudestaan lähtöasemiin ja lähetin uudestaan hakuun. Nyt tuomari kehotti käyttämään ääntä ja tekemään jotain, että varis saadaan pois. Käskin uudestaan "hae", kun Tilda oli variksella ja kehuin paljon. Toipa se sen sitten muutaman metrin päähän huonolla otteella. Viisi varista oli vielä metsässä. Tilda lähti etsimään ja löysikin, mutta ei nostanut. Tuomari meni ruutuun kävelemään, jolloin huikkasin perään, ettei leikkisi linnuilla Tildan kanssa. Kehotettiin kettusta hakemaan löytämiään raatoja, mutta tuomarin ollessa ruudussa ei se minua kuunnellut. Sitten piti kytkeä koira.

1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Käyttäytyy hyvin toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Hyväksytty.

2. Uimahalu
Lähtee rauhallisesti rannasta, ui suoraviivaisesti reippaalla tyylillä. Hyväksytty.

3. Hakuinto
Erittäin vaihtelevalla tasolla, pääasiallisesti menee juoksemiseksi. Hyväksytty.

4. Noutohalu
Vesialueella hyvä, maalla variksista ei tänään käynnisty, varikset jäävät noutamatta. Hylätty.

5. Nouto-ote
Lokeista pinnallinen, yhdestä variksesta pinnallinen. Hyväksytty.

6. Palauttaminen
Lokit rannalle, yhden variksen ohjaajan eteen. Hyväksytty.

7. Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen, toisella laukauksella pieni ääni. Hyväksytty.

8. Itseluottamus ja aloitekyky
-

9. Yhteistyö
Hyvä. Hyväksytty.

10. Yleisvaikutelma
Pirteän oloinen koira, suoriutuu vesitehtävistä. Tänään haku ei käynnisty ja varikset jää noutamatta. Hylätty.

Tuloksena ensimmäisistä taippareista NOU0. Muutama helpotuksen kyynel vierähti poskelle, kun käveltiin koepaikalta takaisin autolle. Mutta pettymyksestä ei ollut tietoakaan. Tilda teki niin kuin sen saattoi olettaa tekevän koetilanteessa. Monen tunnin pitkä odottelu ei ole koskaan ollut meidän vahvuutena ja nytkään en osannut käyttää aikaa oikein Tildan kannalta. Motivointikeinotkin kokeessa olivat hakusessa, koska tunsin tuomarin silmät selässäni koko ajan enkä uskaltanut törkeästi hetsata Tildaa hakuun. En ollut aiemmin koskaan ollut taippareissa, joten tilanne oli minullekin aivan uusi. Täysin tuntemattomaan tilanteeseen ei voi suunnitella rutiineja ja se vie meidät pois parhaasta mahdollisesta suorituksesta. Nyt on kuitenkin kokeessa kerran käyty ja treenejä voi suunnitella sen pohjalta. Tuomari sanoi meidän kokeen lopuksi ohjeeksi, että treenatkaa variksilla ja tehkää siitä hauskaa. Täytyy ottaa mielikuvitus possunkorvien lisäksi käyttöön ja keksiä hauskoja ylläreitä Tildalle. Hyvä mieli on kuitenkin siitä, että saatiin syksy päätökseen noutotreenien osalta näinkin hyvin. Kettunen on tehnyt loistavia treenejä varisten ja pupun kanssa ja ollaan nähty yhdet taipparit. Vaikkei nyt onnistuttu, niin usko on kasvanut hurjasti! Eikä enää edes tunnu sitä valtavaa taippareiden läpäisy taakkaa harteilla... :)

Kolmosluokkalainen!

Viimein se viimeinen nopea nolla napsahti meidän kohdalle ja saatiin menolippu kolmosluokkaan! Lauantaina oli siis 1-2 -luokkien agikisat Tamskin tallilla. Tuttu paikka, rutiinit ja rento fiilis - siinä ne taikasanat. :)



Kakkosluokkalaisia tuomaroi Anne Savioja. Rata oli helpohko vauhtirata tupla keinulla ja tupla aalla. Oma tunnelma oli rento ja rataan tutustuessa entistäkin varmempi. Sitähän se oli sitten, vauhtia ja varmaa hauskanpitoa. Pikkukettu oli liekeissä! Valssitkin onnistuivat eikä Tilda kaarrattanut mutkia pitkiksi. Ainoastaan aan kontakteihin en ollut tyytyväinen, mutta koska ketulla oli vauhti, fiilis ja keskittyminen kohdillaan annoin anteeksi ja juostiin rata loppuun.

Nyt voidaankin sitten keskittyä taas niihin kontakteihin - ja vireeseen. Kakkosluokkalaisen taakka on heitetty harteilta ja päästään puhtaalta pöydältä aloittamaan talvikausi. Kontakteihin on otettava tiukka linja ja niitä käydäänkin nyt omatoimisesti treenailemassa. Toisaalta pysäytyskontakteihin pitäisi nyt panostaa, kun niitä on tähänkin asti treenattu ja vaatia kisoissakin Tildalta pysäytykset. Toisaalta, jos esim. lauantain radalla olisin Tildan saanut pysäytettyä, niin aika olisi ollut huonompi... Nopeuslajista on kuitenkin myös kyse. Juoksukontaktit houkuttelisivat, mutta sekään ei aina ole radalla loistava ratkaisu. Pitäisi osata molemmat kontaktivaihtoehdot käskystä. Jäädään tätä miettimään ja kysytään joltain viisaammalta.

Vireen kanssa ei ole kisoissa ollut enää ongelmia, kun rutiineista on saatu pidettyä kiinni. Viikko sitten Jyväskylässä startattiin 2-luokan kisaajista ihan ensimmäisinä, kun medit vaihteeksi aloittivat eikä se vaan sopinut meille ollenkaan. Rutiinit rikkoutuivat, kun Jonna haki Tildan autosta ja toi halliin, jossa ehdin parit lämppäliikkeet pikaisesti tehdä Tildan kanssa. Tuoksena oli ihan ulapalla oleva pikkukettu ja häsläävä ohjaaja. Tämän viikon tehoryhmän treeneissä sitten Tilda esitteli superketusta laamaksi -combon. Ehkä viiden minuutin treenin ja muutaman toiston jälkeen vire taas laski kuin lehmän häntä. Onpa ärsyttävää, kun oman ohjaustreenin ja osaamattomuuteen turhautumisen myötä Tilda ottaa itseensä ja kaikki into katoaa. Hanna-koutsin kanssa hetki pohdittiin Tildan vireen laskemista. Toisaalta oli hyvä, että vire-asia taas näin näyttäytyi tutun kouluttajan ollessa paikalla. Jospa siihen saisi uutta tarttumapintaa. Selitin Vappu Alatalon motivointikoulutuksesta, jossa Vappu tulkitsi Tildan suoralta kädeltä ilmapuntariksi, joka on super herkkä minun mielentiloilleni. Siinä enemmän miettiessäni tajusin jättäneeni palkkaamatta Tildaa välillä, kun itse mokailin. Tämä ja oma turhautumisen tunne taisivat laskea kettusen vireen niin ettei se yhtäkkiä enää jaksanut agilitya enää ollenkaan. Hurjaa kuinka niin agilitya rakastava, sen vuoksi kiljuva ja kieppuva ferrari voi hetkessä luopua kaikesta minun takiani.

Välillä todella hankalaa ja välillä ihanan helppoa kaikki. Toisaalta Tilda opettaa mielettömän paljon ollessaan juuri tuollainen kuin on. Se ei päästä helpolla ja sen kanssa joutuu pohtimaan monia asioita moneen kertaan. Mutta onnen tunne, kun yhdessä onnistutaan, on sanoinkuvailematon <3

Jonna kuvasi 21.9.2014

Allergiatestitulokset saapuivat

Maanantaina oli postiluukusta tipahtanut Tildan allergiatestitulokset. Olin jo unohtanut testitulosten odottamisen eikä atopiakaan meillä ole näyttäytynyt kuin muutamilla rapsutuksilla silloin tällöin. Kortisonisuihketta en ole Tildalle laittanut sen dopingvaroajan ja kisojen vuoksi, mutta ei sillä kovasti tarvettakaan ole ollut. Viimeksi lääkäristä saatu shampoo ja hoitoainekin on jäänyt hyllyyn... Täytyy ryhdistäytyä. Vaikkakin testitulokset olivat kyllä positiivinen yllätys.

Heinäratamo: Neg. 0
Jauhosavikka: Neg. 11
Koiranheinä: Neg. 61
Koivu: Neg. 7
Leppä: Neg. 0
Niittynurmikka: Neg. 45
Nokkonen: Neg. 43
Pujo: Neg. 58
Raiheinä: Neg. 30
Suolaheinä: Neg. 44
Tammi: Neg. 21
Timotei: Neg. 44
Acarus siro (varastopunkki): Posit. 230
Alternaria (home): Neg. 8
Aspergillus (home): Neg. 10
D. farinae (pölypunkki): Neg. 94
D. pteronyssinus (pölypunkki): Neg. 63
Kirpun sylki: Neg. 0
Kissan hilse: Neg. 92
Lepidoglyphus (varastopunkki): Neg. 57
Malassezia (Malassezia-hiiva): Neg. 8
Penicillium (home): Neg. 24
Torakka: Neg. 21
Tyrophagus (varastopunkki): Posit. 2880

Viitearvo kaikissa 150.

Eli varastopunkit voimakkaasti koholla, erityisesti Tyrophagus. Muuten negatiivisia kaikki. Eläinlääkärin kirjeen mukaan pölypunkit myös kohonneet vähän sekä kissan hilse. Siedätyshoitoon otettaisiin mukaan positiiviset varastopunkit ja mahdollisesti pölypunkit, koska näillä ilmenee ristireaktioita. Kissa voitaisiin tarvittaessa ottaa mukaan myös.

Tulokset olivat iloinen yllätys. Oikeastaan Tilda on siis allerginen vain varastopunkille. Sitä olin epäillytkin joskus ja oireiden ilmaantuminenkin Tildalla sopii varastopunkkiin. Kun barffi aloitettiin eliminointidietillä, Tilda sai pelkkää raakaa ja treeninameina keitettyä ja pakastettua broilerin sydäntä. Pikkuhiljaa kutinoiden pysyessä poissa saatoin antaa herkkuina hedelmiä ja vihanneksia ja treeneissä juustoa. Myöhemmin mukaan tulivat pakastekuivatut namit ja muut pelkkää lihaa sisältävät herkut sekä kuivatut possun ja peuran korvat. Jossain tässä kohtaa alkoivat kutinat. Tassujen nuoleminen ja pahasti tulehtunut tassu ilmaantuivat kesällä, kun lapin reissulla Tilda oli syönyt ruoaksi Ziwipeak-kuivalihaa. Herkistyminen varastopunkille tapahtui siis uudestaan ja siitä mutkien kautta seurauksena atopia-diagnoosi.

Siedätyshoitoa en aio Tildalla vielä aloittaa. Katsotaan onko se tarpeellinen tulevaisuudessa, mutta nyt mennään paikallisilla hoidoilla ja varastopunkin minimoimisella eteenpäin. Kaikki kaupan herkut pois ja ruoka ainoastaan raakana pakasteena, treeninamit pakastimesta tai jääkaapista. Ei mitään kuivaa syötävää, missä varastopunkki viihtyy. Punkkien varalta siivoustahti olisi myös pysyttävä reippaana ja petivaatteita, mattoja ja Tildan petiä ja alustoja pestävä ja tuuletettava usein. Toivottavasti rapsuttelu taas loppuisi näillä ja tassut voisivat hyvin. Jos aamulenkin voi kävellä ilman pysähtymistä keskelle tietä rapsuttamaan, niin me ollaan kaikki tyytyväisiä.

Taipparitreenikuulumisia

Kuuluu hyvää! :) Joitakin viikkoja sitten olin jo myymässä maitani, kun tuntui ettei mistään tule mitään. Nuuskujen nouto- ja yhteistyökurssilla Tilda kiljui pari tuntia pupua ja dameja eikä sen jälkeen saanut edes leikittämällä varista otettua suuhun. Yhteistreenit Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa eivät sujuneet sen paremmin. Tulin tulokseen, että meillä on vireongelmaa riistankin kanssa. Tilda kuumenee riistasta älyttömästi, eikä sen vuoksi pysty tekemään töitä niin hyvin kuin osaisi. Sama tilanne ehkä kuin agilityn suhteen: Tilda ylivirittää itsensä ja kun sopivaa väylää vireen laskemiseen ei ole, tehtävän tekeminen ei ota onnistuakseen. Oma mielentilani vaikuttaa lisäksi hurjasti. Rauhallisena täytyy pysyä Tildan kiljumisesta ja vauhkoamisesta huolimatta.

Nyt viimeisen kahden viikon aikana on kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä viikottaiset treenit riistan ja damien kanssa ovat saaneet pikkuketussa jotakin aikaan, vaikka suurin osa treenistä on kulunut kiljuen ja kiskoen milloin mihinkin suuntaan. Ollaan tehty myös malttitreenejä, jolloin on pitänyt vaan istua ja katsoa, kun dami tai varis lentää lähellä, eikä kukaan koira ole päässyt noutamaan niitä. Varmasti myös treenipaikan vaihdokset lähes viikoittain ovat tehneet hyvää. Tilda on Nuuskujen treeneissä ollut se suurin kiljukaula (vaikka vesitöissä kiljui kyllä jokainen tolleri), mutta toisaalta näyttänyt osaamistaankin perustottelevaisuuden ja noutojen osalta. Se osaa hienosti, kun vaan pystyy tekemään!

Pari viikkoa sitten Nuuskujen kurssilla Tilda vähän kantoi pupua, teki pari hienoa perusnoutoa variksella ja haki vedestä lokin kaksi kertaa. Viime viikolla treenattiin Elinan, Tommin ja Vilpun kanssa ja Tilda haki ruudun perältä kolme tai neljä varista. Yhden kohdalla Tilda mietti ja lähti jo pois vaakun luota. Palasi kuitenkin itsenäisesti takaisin ja toi linnun minulle. Jee!! Tommi veti kettuselle pupulla 10-15 metrin jäljenkin ja kas kummaa parilla kehoituksella pyörien ja pupuun kompuroiden Tilda toi pupunkin. Seuraavana päivänä Nuuskujen treeneissä Tilda piti taukoa vaakuista noutaen vain dameja  ja tehden malttitreeniä. Pupulla tehtiin noin 20 metrin jälki ilman, että Tilda tiesi mitä tapahtui. Nyt se kantoi jättipupua jo paljon paremmalla otteella ja reippaasti kerran pupun laskien ja otetta korjaten kiikutti riistan eteeni. Vähän olin ylpeä! :) Tänään oli sitten viimeinen kerta nouto- ja yhteistyö kurssia. Tildalle tehtiin suoraan variksilla ruutu, jossa riistat olivat takana ainakin 50 metrin päässä. Yksi varis heitettiin keskelle eteen. Virittelynä tein muutaman malttiheiton variksella, noudon ja muutaman noston. Muuten käveltiin vaan hetki aina kun kiljuminen alkoi. Possunkorvapala taskussa ja Tildan mielessä mentiin lähetyspaikalle. Ensin Tilda haki omat, sitten meni kauas ja mietti variksen luona. Jätti linnun ja teki kierroksen metsässä ja palasi saman variksen luo, otti suuhun ja palautti suoraan. Palkkasin nameilla ja kehuilla. Viimeisestä variksesta Tilda ei meinannut saada vainua. Lopulta sekin löytyi, mutta vaakun tarkastettuaan kettunen tuli luokse. Uudelleen lähetyksellä nappasi ja toi. Supersuperpalkka kehuilla ja siankorvalla! Melkein heti perään Tilda pääsi jäljestämään 20-30 metrisen jäljen ja samanlailla itsevarmasti sain pupun jalkojeni juureen. Ja pikkuketulle peurankorvaa!

Lyhyessä ajassa on tapahtunut siis ihmeitä. :) Nuuskujen kurssia vetänyt Riikka oli ihanan kannustava ja antoi hyviä vinkkejä sekä henkistä tukea. Me jatketaan ohjelmistossa malttitreeniä ja kierrosten laskemista kävellen ja jotain pientä tokoillen. Palkan täytyy olla näissä puuhissa Tildalle parasta ja kehujen ylitsevuotavia. Minun täytyy osata rauhoittua ja olla rento, vaikka pikkukettu heittäisi kiljuen volttia. Hermostuminen tai jännittäminen ei johda tässä tapauksessa mihinkään. Riikka kehui Tildan perusnoutoa hienoksi ja varmaksi. Siltä saa damien kanssa jo vaatia kunnollista käteen palautusta, koska se osaa ja tietää. Variksia Tilda etsii ruudusta hyvin ja nenä auki koko ajan. Se jää helposti miettimään vieraan variksen kohdalla, mutta on nyt jo kuitenkin pariin kertaan tehnyt itsenäisesti ratkaisun palata hakemaan jättämänsä variksen. Ja kun se kantaa, se kantaa varista pääsääntöisesti hyvällä otteella. Pupun kantamisessakaan ei ole enää pulmaa ollut. Täytyy vaan pitää huolta, että palkka pupun tuomisesta on parempi kuin pupu itse...

Tilda osaa kaiken taippareissa vaadittavan, kun vaan vire, fiilis ja ohjaajan tunnetila osuu nappiin. On tuo pikkukettu nyt näyttänyt niin valtavan paljon itsestään... Haasteita on ollut hurjasti matkan varrella ja on edelleen, mutta viimein tuntuu siltä, että ne on tehty voitettaviksi ja Tildasta - sekä meistä yhdessä - on oikeasti johonkin!

Muista ohjata, vaikka on hienoa!

Noniin... Tamskin kisat kisattu lauantaina. Kolme agirataa Timo Teilerin tuomaroimana. Luokkanousu tavoitetta ei saavutettu, mutta paljon muuta kyllä. Agility Tildan kanssa tuntuu taas parhaalta! Meillä on vauhtia ja varmuutta. Paljon on rutiineiden onnistumisesta kiinni, millä fiiliksellä radalla mennään, mutta kun alusta asti kaikki loksahtaa kohdilleen, niin kisaaminen on helppoa ja hauskaa. Tänään se ehdottomasti tuntui siltä! Super-kettunen <3

Aamun ensimmäinen rata oli kivan vauhdikkaan oloinen. Meille oikein sopiva muutamine haasteineen. Näin Tildasta etukäteen, että nyt juostaan kovaa ja niin juostiin. Hilkulla oli muutama ohjaus, mutta kovasta vauhdista huolimatta pikkukettu seurasi ohjaukset upeasti. Puomin kontaktia jäin kyttäämään liikaa ja huitaisin Tildan putken väärään päähän. Menoa se ei onneksi haitannut. radan lopulla aan alastulolta Tilda hyppäsi nippanappa kontaktiin koskien. Otettiin aa kokonaisuudessaan uusiksi ja siinä hieno pysäytyskontakti. Ihana tunne, kun voi hyllyynkin olla tyytyväinen! Mutta miksipä sitä hyllyradallakaan hermostuisi, kun Pampula tekee parhaansa niin hyvin kuin osaa. :)

Toinen rata oli edellistä monimutkaisempi ja ahtaampi. Ihan niin varma fiilis ei enää ollut. Tildakin tuntui tahmeammalta alusta asti, eikä flowsta ollut tietoakaan. Melkein puoleenväliin tehtiin kuitenkin ihan ok rataa. Sitten puomin jälkeisellä hypyn takaakierrolla katsoin Tildan tiputtavan riman. Yhtäkkiä kaatuikin myös siivekkeet ja ferrari suistui radalta mukkelismakkelis siivekkeen alle. Jäin huolehtimaan sattuiko Tildaan pahasti, mutta se pinkaisikin jo puomille takaisin. Ei tainnut sattua, joten jatkettiin rataa huonolla menestyksellä. En ollut enää ollenkaan kartalla enkä saanut koottua itseäni lopun ohjauksiin. Huitomiseksi meni. Vasta kahdelle viimeiselle esteelle suunnittelemani ohjaus onnistui taas nappiin.

Viimeiselle radalle kokosin taas itseni ja taistelutahto löytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun aa kannettiin pois radalta. On mennyt aan kontaktit vähän hyppimiseksi, mutta nyt sitä murhetta ei ollut. Tosin puomi suoritettiin kaksi kertaa. Profiililtaan rata oli paljon ensimmäisen radan tyylinen pitkillä esteväleillä. Ihan niin näpsäkkä Tilda ei enää jaksanut olla kuin ensimmäisellä radalla, mutta taas se teki hienosti parhaansa ja pinkoi minkä kintuistaan pääsi. Sen kanssa oli niin kivaa, että tuuletin jo ennen viimeistä estettä ja jätin ohjaamatta... Kettu juoksi ohi. Tulos 5, aika 44,66 ihanneajan ollessa 48s. Toiseksi tulleen koirakon aika oli 42,03, kolmannen 43,21, ja kyllä siinä viimeisen esteen uudelleen suorittamisessa ainakin se pari sekuntia tuhraantui. LUVA valui siis meidän ulottumattomiin oman tyhmyyden takia, mutta eipä haittaa. Tilda oli niin super ja me tehtiin agilitya yhdessä! :)

Sari kuvasi Tildan viimeisen radan: https://www.youtube.com/watch?v=ALab2PAfeM0&feature=youtu.be

P.S. Video paljastaa kontaktien olevan edelleen retuperällä kisoissa... Ihan liian myöhään muistutan Tildaa uudelleen ottamaan kontaktin. Treeniä! Ohjaaja on myös myöhässä muutamassakin kohtaa, koska ei vaan juokse.

Agilityn tollerimestikset 13.9.2014

Viikko sitten Takkujen kisojen yhteydessä Hervannassa pidettiin tollerien agilitymestaruudet. 2-luokkaan ei muita tollereita oltu ilmoitettu ja kovasti houkutteli saada toinen LUVA tollerikisoissa. Jännitys oli taas valtava jo aamusta asti ja yritin vaan pysyä rauhallisena ja mennä tekemään rentoa ja hauskaa rataa. Ensimmäinen rata oli Viitasen. Puomi-putki erottelu koitui monen kohtaloksi...

Jo kun hain Tildan autosta, tiesin ettei vire ole kohdillaan. Tilda tuntui olevan muissa maailmoissa ja haisteli vaan. Ei edes kiljunut. Alun hyppysuoran jälkeen Tilda näki jo aan ennen kuin ehdin käskyttää putkelle. Kuunteli onneksi. Putki-puomi erottelu ei onnistunut. Oikeastaan en edes tajunnut siinä olevaa haasteen paikkaa. Yleensä Tildaa on enemmän vetänyt puoleensa kontaktit kuin putket, nyt oli toisinpäin. Olisi pitänyt varmistaa puomille meno. Hyvä kontakti! Puomin jälkeisen hypyn jälkeen vaihdoin ensimmäistä kertaa ohjausta lennosta. Tiesin takaakiertoon lähettäessäni, että Tilda menee väärään päähän putkea. Olin siis taas myöhässä valssista. Putken jälkeisten hyppyjen väliin jätin sitten suosiolla valssaamatta esteiden toiselle puolelle ja ohjasin putken puolelta. Niin olikin parempi. En vaan osaa valsseja. Aan kontakti tuli hyvin myös. Vaputin heti. Loppusuora olikin oikein vauhdikas.

Toinen agirata oli Jalosen käsialaa. Tähän sain jo alkuun paremman otteen ja fiilis oli varmempi. Tilda tuntui paremmalta kuin ensimmäisellä radalla, mutta ei edelleenkään täydelliseltä.

Kolmannelta hypyltä Tilda syöksyi haukkuen tuomaria kohti. Jätti onneksi karjaisulla ja osui siitä hyvin kepeille. Taisin kyllä olla vastakäännöksessä jo myöhässä... Puomilla Tilda ei pysähtynyt kontaktille ja vapautinkin lennosta. Seuraavalta hypyltä se lähti eri suuntaan mihin olin suunnitellut, mutta sain napattua mukaan ohjaukseen ja seuraavalle esteelle. Tässä kohtaa tuli itselle jo taistelufiilis - mennään eikä meinata! Ja näkyypä tuo fiilis Tildassakin. Turbovaihde päälle ja rata nollana maaliin! Aan kontaktille en edes jäänyt pysäyttelemään, vaan vapautin vauhdista. Silti ei ollut toivoakaan ehtiä turboketun rinnalle loppusuoraan, käskytin vaan eteen.

Parasta oli onnistua noissa kisoissa! Tuttuja oli paljon katsomassa ja tsempit sain moneen kertaan. Ihanaa oli kuulla vilpittömät onnittelut ja kommentit hienosta radasta. Itsestä se tuntui todelliselta taisteluvoitolta! Tilda ei ollut parhaimmillaan, mutta se kuitenkin vilautteli sitä superiakin. Luulen, että herkkis ei vaan pystynyt enempään. Kahtena edellisenä päivänä riistatreeniä, flyballia ja agilitya kierrokset katossa sekä oma jännitykseni kisassa, niin en ihmettele ollenkaan. Voi kun oppisin pian ohjaamaan tuota kettua paremmin! Varmistelen edelleen liikaa ja ohjaan monet ohjaukset liian myöhään. Siinäpä kehittäydyttävää. Jospa talvi toisi mukanaan paljon uutta positiivista agilityyn. Päästiin nimittäin Tamskin valmennusryhmän kouluttamaan "tehoryhmään" treenaamaan ja avain treenipaikkoihinkin on kohta käsillä... :)

3 vuotta ja atopia tuli taloon

Onpa ollut kiireistä. Monen monta asiaa olisi ollut kirjoitettavana, mutta enpä ole ehtinyt. Vapun motivointikoulutuksen asiat saavat jäädä paperille. Niina Mesirannan pitämästä hyppytekniikan alkeiskurssista yritän saada tänne jotain. Sieltä kun on videomateriaaliakin.

Torstaina Tilda täytti 3 vuotta. Johonkin on kadonnut pienen pieni kakarani. Aika vaan kiitää niin hurjaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.


Onnellinen päivänsankari <3

Synttäreitä juhlittiin leikkien ja herkutellen.

3 ikävuoden "kunniaksi" Tilda sai myös atopia-diagnoosin. Kisoissa ilmaantunut tassukipu ja tulehdus johti allergiatesteihin, joiden tuloksena oli positiivinen sisäilmasta (varastopunkit, pölypunkit) sekä rajatapaus ulkoilman heinistä ja rikkaruohoista. Atopia luultavasti esti tulehduksen pikaisen paranemisen. Kaksi viikkoa Tilda kinkkasi menemään kolmella tassulla, kun kipeää tassua ei voinut laittaa maahan. Tulehduskipulääke, Malaseb-shampoo tai kortisonisuihke eivät auttaneet ja lopulta antibioottia piti syödä viikon verran ennen kuin tulehdus helpotti. Kuulin allergiatestitulokset ja diagnoosin Tildan tassukontrollikäynnillä Reviirissä. Eläinlääkäri Noora Naaralainen on erikoistunut iho-ongelmiin ja osasi ottaa huomioon myös hätäilevän itkua pidättelevän omistajan. Agilityssa itsekin atoopikkokoiran kanssa kilpailevana hän heti suositteli meille siedätyshoitoa, jossa ei doping-varoaikoja ole. Kortisonisuihketta sitten kisojen välillä kutiaviin kohtiin ja shampoopesuja kerran kuukaudessa. Vaikka atopia on elinikäinen ja etenevä sairaus, Tildan kohdalla se näyttää tällä hetkellä ihan hyvältä. Tilda rapsuttelee ja nuolee tassuja välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta lopettaa heti kun siitä huomauttaa. Iho sillä on hyvässä kunnossa ja turkki kiiltää, korvissa ei ole enää aikoihin ollut mitään ongelmaa. Ainoastaan tassunpohjat punoittavat herkästi. Nyt odotellaan tarkempien allergiatestien tuloksia, joista selviää mitkä ovat ne Tildalle oireita aiheuttavat allergeenit. Näiden allergeenien perusteella suunnitellaan sitten siedätyshoitoa.

Mistä ihmeestä Tildalle tämä atooppinen ihosairaus tuli? Eikö nyt jo vastoinkäymiset terveyden suhteen riittäisi ja välillä pikkuketussa olisi jotain priimaakin... Sen pettymyksen jälkeen, joka valtasi kun kuulin tämänkin diagnoosin, pystyn ajattelemaan, että en oikeastaan edes ihmettele Tildan atopiaa. Tildan herkkyys kaikessa alkaa tulla ilmi yhä enemmän. Toki atopialla on vahva perinnöllinen alttius, vaikkei tiedetäkään mistä sukuhaarasta se Tildalle on periytynyt. Lisäksi jonkun ruoka-aineen yliherkkyys saattaa olla kutinoissa mukana. Olen tullut tulokseen, että Tilda reagoi niin voimakkaasti kaikkeen juuri herkkyytensä takia. Herkkyys puskee läpi jokapäiväisessä käytöksessä, vireessä ja terveydessä. Kettunen on niin huolehtivaista ja ajattelevaista sorttia, että vähemmästäkin stressaantuu ja väsähtää. Ja sitten tulevat kutinat... Ollaan kuitenkin onnellisia, että tällä hetkellä atopiasta ja kaikesta huolimatta voidaan harrastaa ja kisata ja tehdä mitä ikinä huvittaa! Nautitaan joka hetkestä. :)

Pikkuketun uusi ihana Aasi :)